Maisa kertoo tapaamisestaan Pepperin kanssa. Robokin tuntee nyrkkitervehdyksen.
Viime vuonna osallistuin perinteisiä teatteriesityksen kaavoja raikkaasti rikkovaan Sleep No More -esitykseen New Yorkissa. Useita vuosia vanhassa rakennuksessa esitetty performanssi yllättää tarinankerronnallisella neroudellaan. On tarinoiden renessanssin aika.
En halua pilata kokemusta keneltäkään paljastamalla liikaa. Sen verran tunnustan, etten ensin ymmärtänyt näkemääni, saatika tajunnut, että hommassa oli juoni. Huikea tarina ja sen sivujuonteet paljastuivat itse asiassa vasta esityksen jälkeen. Seurueemme kokoontui lasilliselle kysymään toisiltaan mitämäjustnäin?
Sleep No More -esityksen tarinnankerronnan toteutuksessa on yhtäläisyyksiä huimassa nousussa olevien 360-videoiden kanssa. Jokaisessa 360-tarinassa on monta tarinaa ja lopullisen tarinan valitsee katsoja. 360-kameran silmät näkevät kaiken ympärillään ja katsoja voi sukeltaa sisään haluamaansa tilanteeseen VR-laseilla ja jalkarotaatiolla tai pyörittää videota sormirotaatiolla. Miksi katsoa puhujaa, kun voi katsoa sitä, jolle hän puhuu?
Jokainen katsomiskerta voi olla täysin erilainen kokemus ja jokaisen kokemus on uniikki. Aivan kuten Sleep No More, jota tosifanit ovat käyneet kokemassa useita kymmeniä kertoja.
Räjähtääkö selfie surroundieksi?
Sosiaalisen median kuuluisat kuvaformaatit, meitsiet eli selfiet, ovat Facebookin, Snapchatin ja Instagramin vakiokauraa. Katselemme päivittäin lukuisia kuvia minästä, joka poseeraa, puhuu ja esiintyy someyleisölleen.
Mutta mitä tapahtuu kun kamera vaihtuu 360-aikaan? Kaikkialle näkevä kamera haastaa selfie-kuvien tarkasti valitut poseerauskulmat. Minä ei olekaan enää ainoa asia, jota katsoja voi katsoa. Haluaako katsoja edelleen katsoa puhujaa vai tilaa, jossa puhutaan? Tuleeko selfiestä surroundie? Katso, missä mä olen!
Kuljen kanssasi, katselen omiani
Teknologiakehityksen myötä tarinoiden kerronta ja niiden hyödyntäminen tuovat täysin tuoreita näkökulmia pohdittavaksi. Miksi ylipäänsä osallistamme katsojia tarinan rakentamiseen ja yksilölliseen kokemiseen? Mitä haluamme antaa katsojan itse valita? Millaisen tarinan katsoja haluaa kokea, milloin valinnan vapaus on vain liikaa? Millaiseen tarinaan katsoja haluaa sukeltaa sisään? Mikä 360-formaatissa viehättää ja missä se lyö itsensä läpi?
Milloin alamme nähdä VR-blogaajia (Virtual Reality), jotka eivät vain kerro meille valmiita tarinoita ja näytä valitsemiaan kuvakulmia, vaan ottavan meidät mukaan 360-videomatkalle, jossa voimme katsella mitä itse haluamme?
Blogaaja voi ajaa vaikka autolla ympäri kaupunkia. Samaan aikaan tapahtuu muutakin jännittävää ja katseltavaa riittää. Tätä 360-videota 360-videoiden tekemisestä katsellessani tajusin, että halusin katsoa eteenpäin, ehkä myös sille sivulle, josta meinataan ajaa päälle.
Maailman ympäri 360-videolla
Kuluttajahintaiset 360-videokamerat rynnivät nyt markkinoille kovaa vauhtia. Tämän joulun toivotuin tekkipaketti lienee 360-videokamera, varsinkin jos drone on jo hankittu. Joulu tuli tänä vuonna toimistollemme hieman etuajassa. Kävimme hakemassa oman 360:n ja kokeilimme Ricohin Theta S:ää.
Tänä vuonna jokainen netprofilelainen matkustaa ulkomaille tekemään työtä ja imemään uusia vaikutteita tapahtumista ja seminaareista. Päätimme, että jokaisen löytöretken jälkeen keräännymme leiritulelle kuulemaan ja keskustelemaan matkan annista.
Maisa kävi Lontoossa IoT Expo -seminaarissa kuulemassa kaikkialla läsnäolevan internetin uusista tuulista ja heitti fist bumpin erittäin sivistyneen robotin kanssa. Mitä muuta? Ota paikkasi leirinuotiollamme ja sukella 360-videoomme!
Seuraa #NetprofileTour
