Sanelma Helkearo 3.3.2021 9:46

Oma lehmä ojassa – miten löytää yhteinen suunta kiperissä tilanteissa?

Olen hanakka kysymään neuvoa ja pyytämän apua. Se johtuu siitä, että puhuminen selkiyttää ajatteluani, ja aivoni toimivat parhaiten silloin, kun saan pallotella ajatuksia jonkun toisen kanssa. Mahtavaa on, kun huomaa alun perin hyhmäisen aatoksen jalostuvan säkenöiväksi ideaksi keskustelun aikana.

Kaikkien pääkoppa ei kuitenkaan toimi samalla tavalla. Monelle luontaisempaa on aiheen pyörittäminen valmiiksi omassa päässä. Tällöin voi olla myös vaikeaa pyytää apua, vaikka siihen olisi syytäkin. ”Tässä nyt mitään ruveta kyselemään, ennenkin olen itse asioista selvinnyt ja hyvin on pärjätty!”.

Keskustelu ja toisten näkemysten kuunteleminen on välttämätöntä etenkin silloin, kun isompi joukko ihmisiä halutaan sitouttaa lopputulokseen. Silloin ei voi ajatella tuovansa valmista ratkaisua ihmisten eteen, vaan sitä pitää hakea yhdessä heidän kanssaan.

Yhteisen ratkaisun löytyminen voi kuitenkin osoittautua vaikeaksi, jos aihe on tunteita herättävä. Silloin jokaisella on oma vankka näkemyksensä, oma lehmänsä ojassa. Kuunteleminen, josta kirjoitin edellisessä blogissani voi näissä tilanteissa olla vaikeaa. Silloin avuksi voi pyytää jonkun ulkopuolisen, joka tarkastelee asiaa etäämpää ja auttaa yhteisen ymmärryksen luomisessa.

Fasilitaattori, valmentaja vai konsultti?

Kun pohdit, kenet kutsua hätiin, kysy itseltäsi seuraavat kysymykset:

  • Haluammeko jonkun, jolla on ymmärrystä myös asiasisällöstä?
  • Haluammeko, että meitä auttaa joku, joka ottaa myös kantaa ryhmämme / organisaatiomme toimintatapoihin?
  • Tarvitsemmeko enemmän vuorovaikutteista vai pedagogista tukea?

Jos ongelmana on ennen kaikkea ideoinnin, keskustelun ja päätöksenteon ohjaaminen, tarvitset paikalle fasilitaattorin. Hänen tavoitteenaan on auttaa ryhmää saavuttamaan yhteisymmärrys, eli tekemään yhteinen päätös. Käsiteltävään aiheeseen liittyvää substanssiosaamista fasilitaattorilla ei välttämättä ole lainkaan (ja jos onkin, hänen ei pitäisi sitä fasilitoidessaan tuoda esiin), mutta hän tuntee vuorovaikutteiset metodit, joiden avulla käsillä olevaa aihetta on hedelmällistä käsitellä. Fasilitaattori keskittyy prosessin ohjaamiseen.

Silloin kun tarvitset avuksesi jonkun, jolla on ymmärrystä myös käsiteltävästä aiheesta, voit valita valmentajan ja konsultin välillä. Valmentajalla, jota joskus kutsutaan myös kouluttajaksi tai opettajaksi, on paljon tietoa itse aiheesta, ja hänen tavoitteenaan onkin yleensä opettaa ryhmälle tiettyjä tietoja tai taitoja. Hän taitaa pedagogiset metodit ja keskittyy ensisijaisesti asiantuntemuksensa jakamiseen.

Konsultilla on myös ainakin jonkin verran substanssiosaamista. Hänen tavoitteenaan on käyttää kokemustaan ja asiantuntemustaan niin, että ryhmä tai asiakasorganisaatio löytää yhteisen ymmärryksen käsiteltävänä olevassa asiassa. Toisin kuin fasilitaattori tai valmentaja, konsultti voi myös tehdä suosituksia ryhmän tai asiakasorganisaation toimintaan liittyen. Monin tavoin konsultti liikkuu sekä fasilitaattorin että valmentajan tontilla: hän keskittyy sekä ohjaamaan prosessia että jakamaan asiantuntemustaan.

Fasilitaattorille, valmentajalle ja konsultille yhteistä on, että he ovat kaikki ryhmään tai organisaatioon nähden objektiivisia ja ulkopuolisia. Juuri siinä piilee heidän arvonsa. Kun käsiteltävänä on kiperä asia, on uskomattoman hyödyllistä tarkastella sitä jonkun sellaisen johdolla, jolla ei ole omaa lehmää ojassa.

Meidän osaava porukkamme voi toimia ulkopuolisena ja objektiivisena tukena teille, kun etsitte yhteistä suuntaa. Vaikka moni meistä kulkee konsultin nimikkeellä, osaamme tarpeen mukaan laittaa päähämme myös fasilitaattorin tai valmentajan hatun. Ole siis reippaasti yhteydessä, jos tarvitset apuamme!

OTA YHTEYTTÄ