Tekoälysovellukset suoltavat jatkuvasti parempia artikkeleja suomeksi. ChatGPT:n alkumetreillä suomenkieliset tekstit olivat vielä kömpelöitä, ja niistä löytyi helposti kielioppivirheitä. Tekoäly on kuitenkin nimensä veroinen oppimiskone, ja nyt olemmekin jo tilanteessa, jossa verkosta löytyvän sisällön erottaminen tekoälyllä tehdyksi saattaakin vaatia jo tarkempaa tutkimista. Se on kuitenkin mahdollista. Tarkkaile muun muassa näitä asioita:
1. Kaavamainen rakenne
Tekoäly jäsentelee artikkelin aina saman kaavan mukaan: johdanto, varsinainen käsittelyosa ja loppupäätelmät. Ja mikäpä siinä – näinhän me ihmisetkin usein tekstin haluamme jaotella. Tekoälyn tuottamissa artikkeleissa rakenne toistuu kerta toisensa jälkeen, ja siihen sisältyy johdatteluja kuten ”tässä artikkelissa tarkastelen” tai ”lopuksi”. Ilmaisut lienevät peräisin tieteellisistä teksteistä, mutta artikkelikirjoittamiseen ne eivät kuulu. Sujuva kirjoittaja rakentaa juttunsa ilman vastaavia johdatteluja.
2. Lattea kieli ja itsestäänselvyydet
Tekoälyn tuottama teksti on keskiarvoa. Se ei lähde sooloilemaan tai briljeeraamaan luovilla kielikuvilla, eikä se käytä tavanomaisesta poikkeavia ilmaisuja. Kieli on loogista, mutta latteaa ja kielikuvat ovat fraaseja. Jos teksti sisältää paljon geneerisiä ja kuluneita ilmaisuja tyyliin ”Tämä on tärkeä askel eteenpäin” tai ”Tulevaisuus näyttää valoisalta”, on mahdollista, että sen takana on tekoäly. Tekoälytekstin tunnuspiirteitä ovat myös itsestäänselvyydet kuten ”Kvanttiaika tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia että riskejä.” No s**t!
3. Väärä tai olematon informaatio
Tässä kohtaa onkin mahdollisuus mennä vipuun. Tekoäly voi tunnetusti hallusinoida, eli tuottaa vakuuttavaa tekstiä, joka ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi verkkosivun sisältö saattaa nopealla lukemisella tuntua ihan järkevältä, mutta tarkempi tarkastelu kuitenkin paljastaa outoja rinnastuksia tai johtopäätelmiä, jotka eivät pidä paikkansa. Tekoälyn kirjoittamat virkkeet voivat myös olla sisällöllisesti onttoja, eli sanahelinää, joka ei tarkoita mitään.
4. Juhlallinen sävy
Vaikka tekoäly kirjoittaa nyt jo kieliopillisesti melko hyvää suomea, sen kulttuurintuntemus ei ole kovinkaan syvällistä. Kielimallit pohjautuvat yleisimmin englannin kieleen, ja ehkäpä sen takia myös suomenkielisiin teksteihin pujahtaa mahtipontisia virkkeitä tyyliin ”Ne, jotka onnistuvat tasapainottamaan teknologian ja inhimillisyyden, tulevat olemaan tämän uuden aikakauden menestyjiä.” Tekoälyn tuottama teksti kuulostaa usein siltä kuin se olisi kirjoitettu puheeksi amerikkalaiselle yritysjohtajalle, joka lausuu sanansa hurmoksellisella paatoksella.
5. Geneeriset esimerkit tai ei esimerkkejä lainkaan
Teksti syttyy eloon ja painuu mieleen silloin kun kirjoittaja ripottelee mukaan esimerkkejä elävästä elämästä. Sopivasti valittu esimerkki, anekdootti tai lainaus tekee muistijäljen, johon pelkkä asiateksti ei riitä. Esimerkit myös vahvistavat tietotekstien viestin. Mieti hiljattain lukemiasi tietokirjoja – parhaat kirjoittajat puhaltavat tekstin eloon osuvilla ja kiinnostavilla kertomuksilla, jotka painuvat mieleen. Montako osuvaa ja innostavaa kertomusta tekoäly on tuottanut? Nolla.
6. Missä ovat kulttuurilliset viittaukset?
Meillä kaikilla on kulttuurillinen konteksti, jota tekoäly ei pysty jäljittelemään. Me tiedämme, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan Bogart Co:n hiustyylistä tai Ulla Taalasmaan uteliaisuudesta. Tämän tyyppisiä viittauksia ei tekoälytekstiin synny. Hyvä ihmiskirjoittaja sen sijaan ymmärtää, milloin voi viitata yllättäväänkin asiaan ja sytytellä sillä lamppuja lukijan päässä.
7. Puuttuvat tunteet ja vivahteet
Tämä liittyy kohtaan 2. Myös tietoteksteillä ja artikkeleilla voidaan herättää tunteita: uteliaisuutta, innostusta, huolta tai niiden avulla voidaan tyynnytellä lukijoita. Vaikka tekoäly pystyy jäljittelemään tunteita jossain määrin, sen tuottamasta tekstistä puuttuu usein aito tunne ja vivahteet. Tekoälyn kirjoittama teksti voi tuntua kylmältä tai liian neutraalilta, koska se ei kykene ilmaisemaan tunteita tai mielipiteitä samalla tavalla kuin ihminen.
+ 8. Isot Alkukirjaimet Otsikon Joka Sanassa
Mutta tämän jo varmaan tiesitkin.
On toki olemassa myös työkaluja tekoälyn tuottaman tekstin tunnistamiseen, mutta ne ovat enimmäkseen erikoistuneet englanninkielisiin sisältöihin. Testaamani Smodinin AI sisällöntunnistin toimii melko hyvin myös suomeksi. Se laskee tekstissä esiintyvistä ilmauksista todennäköisyyden, jolla kyse on tekoälytekstistä. Mutta samaan tulokseen pääsee myös ihminen tarkastelemalla sisältöä kriittisesti.
Tekoälyn kirjoittaessa vastuu on lukijalla
Onko väliä sillä, onko tekstin tuottanut kone vai ihminen? Kyllä on. Kehittynyt ajattelu on edelleen ihmisen yksinoikeus, eikä tekoäly sitä tee. Tekoäly ei tiedä asioita, se lainaa muualta ja asettelee sanoja todennäköisyyksien mukaan. Siksi tekoälyn tuottamassa tekstissä voi esiintyä virheitä, jotka pahimmassa tapauksessa lähtevät leviämään eteenpäin. Jos tekoälyn tuottamia artikkeleita julkaistaan ilman pätevien ihmisen tarkistusta ja editointia, annamme tilaa misinformaatiolle.
Kyse on myös tekijänoikeuksista. Ihmisten tuottamat sisällöt ovat yleensä jonkun vastuulla, ja niillä on tekijänoikeuksien suoja. Tekoälyn tuottaman sisällön kohdalla vastuu voi olla epäselvää. On tärkeää tietää, kuka tai mikä on sisällön taustalla, jotta mahdolliset tekijänoikeuskysymykset voidaan käsitellä oikein.
Meidän on oltava aktiivisia ja kriittisiä lukijoita ja antennit herkkinä joka päivä. Kova vaatimus, eikö totta? Aktiivinen havainnointi auttaa meitä kuitenkin huomaamaan sisällöt, joihin emme voi sataprosenttisesti luottaa. Se vähentää riskiä siitä, että toimimme, jaamme tietoa tai teemme päätöksiä väärään tietoon perustuen.
Netprofilen sisällöntuottajien kädenjälki ei ole platkua! Tutustu siihen esimerkiksi lataamalla Insight Track 2024 -raporttimme, jossa kerromme, kuinka tekoäly mullistaa markkinointiviestinnän toimialan seuraavien kolmen vuoden aikana.
