Jokainen Twitteriä käyttänyt tietää munapään:
Kyseessä on tietysti Twitterin vakioprofiilikuva, joka edustaa uutta käyttäjää, kunnes tämä laittaa oman kuvansa tilalle. Munapää on melko varma merkki siitä, että ihmistä sen takana ei suuremmin kiinnosta Twitter.
Ehkä hänen työnantajansa tai ulkopuolinen konsultti on pakottanut hänet sinne. Tai ehkä hän on vilpittömästi yrittänyt innostua Twitteristä, mutta on väsähtänyt kesken. Miksi?
Väitän yleisimmäksi syyksi sitä, että ammattikäytössä sosiaalisesta mediasta tuli nopeasti tiedettä, mutta siitä ei ole vieläkään tullut taidetta. Ihannetilanteessa nämä kaksi kulkisivat käsi kädessä.
Kaikille on selvää, mihin viestintä ja markkinointi ovat kehittymässä: sisältömarkkinointi, inbound, markkinointiautomaatio, analytiikka jne. Netti on pullollaan ammattimaisia neuvoja siitä, miten homma tehdään tehokkaasti. Tässä esimerkiksi oikein pätevä blogiteksti aiheesta.
Ongelmana on se, että jos ei pidä varaansa, markkinoinnin prosessikaaviot ja parhaat käytännöt tukahduttavat omaperäisyyden.
Kotikutoisuus voi olla voittajan valinta
Paras viime aikoina lukemani blogiteksti on tässä.
Myönnettäköön, ei ehkä sisältönsä vuoksi – teollisuuden standardointijärjestelmät eivät ole kiinnostukseni kohteiden kärjessä. Mutta ammatillisesti tuo on kiehtova, koska se näennäisessä kömpelyydessään ja yhdyssanavirheineen todennäköisesti puhuttelee kohderyhmäänsä loistavasti.
Digitaalisen maailman parhaat käytännöt kannattaa omaksua, mutta jos ne tuntuvat rajoittavan organisaation omaa ääntä ja itseymmärrystä, ne kannattaa tuupata syrjään. Kukaan ei pidä ”sisällöstä”, mutta kaikki pitävät hyvästä musiikista, kiinnostavista tarinoista ja kekseliäistä mainoksista.
Nauru tekee hyvää
Naurunalaiseksi joutumista ei pidä pelätä, kunhan naurajat ovat oikeata kohderyhmää ja naurussa on oikea sävy.
Vuodesta 2008 lähtien internetin naureskelluin suomalainen yritysvideo on ollut Sanoman joulutervehdys. Voisi luulla, että videolle nauretaan koska se on niin jumalattoman kökkö, mutta ehkä syynä onkin väärä toimiala - kyseessä on media-alan video, ja media-alalla video pitäisi osata tehdä "oikein". Väitän, että jos videossa esiintyisi ison konepajayrityksen toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja, homma olisi kääntynyt hetkessä voitoksi: sympaattisia ja rehellisen oloisia herroja, englanti ja esiintyminen sopivasti tankeroa, mutta kyllä varmasti tuntevat toimialansa ja kauppa käy!
Viestintätoimistoille ja muille viestinnän ammattilaisille sääntöjen rikkominen on iso haaste. Miten kannustaa ja rohkaista oman äänen ja tyylin käyttöön? Sääntöjen tietoinen rikkominen on vaikea valinta organisaatioille, jotka usein ovat taipuvaisia geneerisyyteen - menneen maailman viestintäoppien mukaan.
Vanhan maailman organisaatiot ajattelevat, että heitä pilkataan, jos pöydälle nostetaan omintakeisuuksia, joita he saattavat sisäisesti pitää noloina. Mitä ne eivät yleensä ole.
