Kaksi päivää ennen annettua deadlinea, tunnen oloni ahdistuneeksi. Joka puolelta puristaa, eniten kurkusta. Olen lähdössä vieraaksi mökille, järven rannalle, Suomen suveen. Tulisin olemaan sikahuono vieras, joka jossain vaiheessa vetäytyy seurustelemaan läppärinsä kanssa unohtaen muun seurueen.
Alitajuntani oli jo kuukausia kuljettanut minua havainnoimassa Suomen brändiä kohtaamisissa: kaduilla, löylyssä, startup-tapahtumissa, museoissa, seminaareissa, nuorisobileissä, näyttelyissä, palavereissa, luonnossa, busseissa ja Skotlannissa.
Olin keväällä vastannut myöntävästi Jarno Limnéllin pyyntöön kirjoittaa Suomen idea -kirjaan Suomen brändistä. Tehtävä oli solahtanut samantien alitajuntaan, jossa olin antanut sen rauhassa kypsyä. Evernoteeni oli tarttunut lyhyitä havaintoja, ikonisia kuvia ja hengästyneitä ääniklippejä.
Kuikka huutelee, hanhiparvi tulee rantaan ruokailemaan, koivun lehdet suhisevat hiljaa.
Katselen kesäistä maisemaa. Deadline lähestyy uhkaavasti. Tunnen miten sisäiset mannerlaatat alkavat liikkua uuteen järjestykseen. Tulivuoresta tuntuu varmaan samalta, kuplii ja kuumottelee, savu jo nousee, kohta alkaa hallitsematon tykitys.
Tuijotan tyhjää läppärin ruutua. Sisällä myllertää. Epätoivo valtaa mielen.
Mitä mä tästä Suomen brändistä tiedän ja voin kenellekään kertoa? Tätä ovat miettineet niin monet viisaat niin moneen kertaan, kovalla rahalla ja kokemuksella. Eiköhän kaikki ole jo sanottu. Suomen brändi on jo määritelty. Maabrändityöryhmä on virallisen raporttinsa jättänyt.
Sitten se tulee. Hillitön purkaus. Itku.
Tuskin näen kyyneliltä tekstiä, joka alkaa täyttää tyhjää ruutua. Alitajunta kirjoittaa ruudulle, että Suomen brändi on tunne ja sen tunteen nimi on sisu. Ihmeellinen salainen aseemme sisu, peräänantamattomuuden tunne mahdottomalta tuntuvan tehtävän äärellä. Siinähän minä nyt olen.
Alan kirjoittaa Suomi-brändin kovista faktoista, jotka eivät olisi muuttaneet maailmaa ilman radikaalia ja luovaa sisukkuuttamme.
Meillä jokaisella on valta päättää, millaisia tarinoita me kerromme itsellemme, lapsillemme, toisillemme ja vieraille. Mutta millaisia puheenaiheita me oikeastaan muille annamme?
Tunteita liikuttavat tarinat muistetaan, ne muuttavat maailmaa ja voimaannuttavat meidät ja muut toimimaan ja saamaan aikaiseksi.
Jokainen on brändilähettiläs. Luo ja valitse tarinasi. Ota lavasi. Radikaali ja luova uudistaja ei jätä ketään kylmäksi. Välitä, liikuta, kosketa. Tunne. Luovuutemme kukoistaa ja vaikuttaa, koska sisu.
Lokakuussa saan luettavakseni muidenkin jutut. Luen ahmien, itkien ja nauraen. Suomen brändi on törkeän rohkea.
Uusi Suomi: Suomen brändi on törkeän rohkea!
