Kaikilla pilvillä on hopeareunus. Vaikka enää ei pääse matkustelemaan maailmalle seminaareihin, etäkonferenssit ovat täyttäneet aukon mainiosti. Kun ennen piti tarkkaan valita, mihin tilaisuuksiin ehtii osallistua ja miettiä riittääkö budjetti, nyt voi saman viikon aikana surffailla vaikka eri mantereilla ilman jetlagia, hotellikuolemaa ja tolkutonta rahanmenoa.
Itse kävin viikon sisään vaatimattomasti vain Romaniassa Techsylvania-konferenssissa (nokkela nimi!) ja Hollannissa The Next Web -tilaisuudessa. TNW:ssä olin pistäytynyt ennen koronaa ihan livenäkin, joten tästä sai hyvää vertailukohtaa siihen, miten virtuaalitilaisuus eroaa todellisesta elämästä.
Vaikutelmat olivat ristiriitaiset. Nettiseminaarissa on muitakin etuja kuin rahan ja ajan säästö, mutta ne kärsivät vieläkin erilaisista lastentaudeista ja puutteista. Mitä vuoden 2020 virtuaaliseminaareista jäi käteen? Tässä muutama huomio.
Hyvät
Selkein etu nettiseminaarissa on se ajan säästö. Liveseminaareissa päivä pitää suunnitella tarkkaan etukäteen, jotta on aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jos ennakkoon kiinnostavalta vaikuttanut tilaisuus osoittautuukin hudiksi, niin siinähän sitten istut, kun muuallekaan ei enää ehdi. Tai luovutat ja lähdet kahville. Nettiversiossa voi yhdellä hiiren klikkauksella siirtyä seuraavaan saliin, jos puhuja ei miellytä.
Haittapuolena on tietysti kanavasurffailu ja muu multitaskaaminen: kun vaihtoehtoja on paljon, on joskus vaikea keskittyä kunnolla vain yhteen.
Nettiseminaareissa on mahdollisuus paljon parempaan vuorovaikutukseen, kun moderaattori voi poimia chatista hyviä kysymyksiä esiintyjälle. Elävässä elämässä puheenvuoron jälkeen saattaa olla aikaa parille kommentoijalle, joiksi yleensä valikoituvat äänekkäimmät ja innokkaimmat viittaajat, eivät välttämättä ne, joilla olisi ollut jotain fiksua kysyttävää.
Pahat
Livetapaamisten suola ovat satunnaiset kohtaamiset ja kiinnostavat uudet tuttavuudet. Netissä tätä on yritetty jäljitellä luomalla virtuaalisia tapaamispaikkoja. Techsylvaniassa ja TNW:ssä oli kohtaamishuone, jossa tulija saatettiin satunnaisesti yhteen toisen vierailijan kanssa. Tämän jälkeen oli muutama minuutti aikaa keskustella, kunnes vuoro siirtyi seuraavaan. Hyvä puoli on se, että jos keskustelukumppani on törppö, hänestä pääsee pian eroon, ja kiinnostavaa keskustelua voi puolestaan jatkaa vaikka yksityisviestein. Mutta ensikokemuksena virtuaaliversio on vain kalpea aavistus elävän elämän mahdollisuuksista.
Virtuaalisesti järjestettävä tapaaminen antaa myös esiintyjille mahdollisuuden fuskaamiseen, sillä ennalta videoitujen puheenvuorojen käyttö on helppoa. Kun kuitenkin yleisö katsoo esityksiä ruudulta, niin sehän on aivan sama, tuleeko esitys nauhalta vai ei, eikö niin?
No ei tosiaan.
Virtuaaliseminaarin video on aivan yhtä etäännyttävä kuin livetapahtumissa joskus näytettävät videopuheenvuorot. Eikä mahdollisuutta kysymyksiin ja vuorovaikutukseen ole. Suoran lähetyksen kiihkeys jää puuttumaan, ja tunnelma latistuu havaittavasti. Vaikka purkitetuissa puheenvuoroissa olisi ollut ihan asiaa, ne tuntuivat selvästi muuta antia heikommilta. Yleisölle tulee huijattu olo, mikä ei ole koskaan hyvä asia.
Teams- ja Zoom-tapaamiset ovat luoneet uudenlaisen pukeutumiskulttuurin, kun riittää että näyttää suhtkoht siistiltä rintakehästä ylöspäin. Valitettavasti huolimattomuus on siirtynyt myös isompiin seminaareihin. Reilu enemmistö esiintyjistä oli kotioloissa, kotivaatteissa ja muutenkin sen oloisia, että olisivat juuri nousseet vuoteesta. Kun katsoin kelmeästi valaistuja naamoja ja roikkuvia kuulokejohtoja kehnon web-kameran välityksellä, jäin todella kaipaamaan loppuun saakka hiottujen ja harjoiteltujen live-esitysten sähäkkää tunnelmaa ja komeaa lavastusta.
Voittajat
Sekä Techsylvaniassa että TNW:ssä käytettiin samaa Hopin-alustaa. Molemmissa seminaareissa oli luonnollisesti joitain teknisiä ongelmia, mutta perusasiat sujuivat varsin hyvin. Olisivatkohan nettiseminaariohjelmistot Piilaakson seuraava hitti?
Koska suurin osa esiintyjistä oli kotonaan tai vastaavassa tilassa, kuvan laatu vaihteli paljon. Myös taustalla oli erilaista sekasotkua ja välillä tuli tunne, että kuivumassa olevat pyykit oli vain äkkiä siirretty sivuun. Parhaan vaikutelman antoivat ne puhujat, joiden takana oli perinteinen kirjahylly. Taustasisustaminen voisikin olla nettitapahtumien nouseva trendi. Toiseksi suosituin tausta oli nahistunut huonekasvi, jolla ei kyllä ole mitään jakoa asiantuntijuutta uhkuvaa teoskokoelmaa vastaan.
Omiin silmiini ei valitettavasti osunut nettipuheenvuorojen parhaita elähdyttäjiä, kuten taapero tai kissa.
Tässä olisi myös yksi hyvä bisnesidea, kun kuitenkin olemme siirtymässä pysyvästi uuteen normaaliin. Onko puheenvuorosi tylsä vai jäikö valmistelu viime tippaan? Tilaa meiltä lapsi tai kotieläin, niin kukaan ei edes muista, mistä puhuit!
Haluatko ohjeita hyvän webinaarin järjestämiseen? Lataa opas tai ota meihin yhteyttä!
Kuva: Simon Abrams, Unsplash
