Markkinointiviestijälle ja myyjälle koodarin sielunmaisema tuntuu aika etäiseltä. Silti kannattaa kurkistaa sen suuntaan ja tutustua ilmiöön nimeltään DevOps. Mitä se on ja mitä tarkoittaa kuolleen kissan syndrooma?
“Ai, teillä alkoi kamppis sen poptähden kanssa. Me olisi voitu auttaa teitä saamaan kovemmat tulokset ja rutkasti ansaitun median näkyvyyttä meidän uudelle brändille, jos olisitte kertoneet etukäteen.”
“No, ei me tuota tultu ajatelleeksi. Mutta mitä se haittaa, ottakaa te vaan yhteyttä mediaan?”
“Nyt on liian myöhäistä ryhtyä pitchaamaan, kun homma on jo käynnissä ja kampanja pyörii joka paikassa. Ei voi saada stooria enää breikkaamaan tässä vaiheessa. Meidän tiimi myös missasi loistavan tilaisuuden saada iso saldo KPI-mittariin.”
Silloin tällöin yrityksen markkinointi ja viestintä sekä myynti ovat kuin Mars, Venus ja Maa, jotka kulkevat omilla kiertoradoilla hädin tuskin toisiaan vilkaisten. Sitten yhtenä päivänä esimerkiksi markkinointi polkaisee käyntiin uuden kampanjan. Herää hämmennys, jopa kinastelu. Mitä isompi ja kansainvälisempi firma, sitä herkemmin näin tuntuu käyvän. Eikä se ikinä tunnu hyvältä. Kaikki palvelevat omalla tavallaan liiketoiminnan tavoitteita, mutta eivät oikein puhalla yhteen hiileen. Jokin menee vinoon.
Toisenlainen tiedonkulun inha kupru syntyy, jos markkinointiviestintään pölähtää puskista toimeksianto, että firmalla olisi uusi tuote pian lähdössä ulos: ”Rummuttakaa hei tätä, että saadaan myyntiä!
Miten nämä tilanteet voisi välttää ja parantaa tilannetta? Inspiraatiota voi ottaa siitä, kuinka ohjelmistoalalla on murrettu vuorovaikutuksen muureja.
DevOpsin lyhyt historia – näin kissa pysyy hengissä
Aikoinaan ohjelmistokehittäjät eli devaajat manailivat, että heidän piti heitellä sovelluksia muurin yli kuin kuolleita kissoja. Muuri oli yhtä kuin mykkyys, keskustelun puute. Muurin takana olivat IT:n tuotannosta eli operoinnista vastaavat ”ops-ihmiset”.
Kun liiketoiminnasta tuli devaajille pyyntö tuottaa uutta softaa tai uusi ominaisuus entiseen, alkoi koodaus. Kun sovellus vaikutti valmiilta, se oli devaajien käsissä kuin elävä kissa. Ops-ihmisten näkökulmasta muurin yli tuli toistuvasti kuolleita otuksia, sovelluksia, jotka pyörivät huonosti tietojärjestelmässä. Yhä nuhjuisempi kissavainaa lensi bumerangina takaisin devaajille, jotka olivat jo siirtyneet tekemään jotakin muuta. Bisnes rähjäsi, miksei tule valmista, asiakkaat odottavat. Herättäkää se kissa henkiin!
Kuolleen kissan syndrooman ratkaisemiseksi devaajat ja operaattorit hoksasivat, että mitäs jos etukäteen tultaisiin esiin muurin takaa, juteltaisiin koodista ja millaiseen tietojärjestelmään se tulee pyörimään. Syntyi uusi kulttuuri, jolle sen kummisedäksi kutsuttu belgialainen Patrick Debois antoi nimeksi DevOps.
Yrmeyden muuri alkoi murentua ja yhteistyö tuottaa parempia tuloksia. Kissa alkoi selvitä hengissä. Bisneskin ilahtui, kun kaikki tapahtui paljon vikkelämmin: “Hyvä, nyt me pidetään asiakkaat tyytyväisinä ja me lyödään kilpailijat!”
Muutama oppi DevOpsista
Ilman DevOpsia ketterän kehittämisen toteutus olisi pahasti torso, jos se ei yltäisi myös tuotantoon. Maineikas soveltajayritys on Netflix.
Käytännössä kyse koko yrityksen laajuisesta kulttuurimuutoksesta, joka nostaa tuotantovauhtia ja parantaa laatua. Mitään ei tehdä lokeroissa, vaan yhdessä, kuunnellen palautetta ja oppien kokeiluista. Näin homma toimii:
- Luodaan ristikkäisiä tiimejä, joissa on mukana eri tehtävien tekijöitä. Rooleja myös vaihdetaan.
- Yhdessä etsitään, mikä aiheuttaa riskejä, mikä luo arvoa, mikä syö aikaa, mikä vaikuttaa mihinkin.
- Olennaista on jatkuva viestintä ja tiivis vuorovaikutus, koska eniten tuskaa aiheuttava ongelma on tiedon puute.
- Sisäisen palautteen lisäksi tärkeää on asiakkailta saatava palaute.
- Tärkeitä työkaluja ovat automaatio ja analytiikka.
Tämän kaiken pitäisi puhutella jokaista markkinointiviestijää ja myyjää. Mitä voisimme oppia DevOpsista? Yhteistä on jo paljonkin, hyvänä esimerkkinä markkinointiautomaatio ja siihen liittyvä analytiikka.
Trendinä on ollut jo muutaman vuoden avata lokeroita yhdistämällä markkinointi ja viestintä saman katon ja johdon alle. Usein viestintä kuitenkin nähdään markkinointistrategian ja -organisaation alaviitteenä, joka on eriytetty tiukasti markkinoinnista. Vuorovaikutusta suorastaan jarrutetaan. Myynti puolestaan toimii omassa lokerossaan vailla suoraa linkkiä muihin, mutta se hyötyisi suuresti pääsystä markkinointiviestinnän piiriin.
Yhteistyö ja ristikkäiset tiimit edistävät tulosten parantamista. Mitä aiemmin ja monipuolisemmin eri osapuolet saavat tietoa toistensa kaavailuista, sitä paremmin markkinointiviestinnän koneisto tuottaa myynnille hyviä liidejä ja sitä kautta kasvua firmalle. Vuorovaikutuksen kanavat on avattava myös tuotekehitykseen.
Jos otetaan esimerkiksi sisällöntuottaja, lopputulos on kaikkien kannalta paljon parempi, kun hän ymmärtää hyvin, ketä puhutellaan, miksi jokin sisältö tarvitaan, ja miten sen on tarkoitus palvella toisen osapuolen ja koko firman tarpeita. Markkinoija pystyy kohdentamaan kampanjan entistä paremmin laatua arvostavalle asiakkaalle, kun hän ymmärtää, miten tuotekehitys varmistaa laadun. Mainokset, blogit, webinaarit, podcastit, whitepaperit ja somecopyt puhuttelevat yleisöjä parhaiten, kun tekijän tiedossa on, mitä asiakkaat puhuvat myynnin kanssa ja mikä myynnissä oikeasti puree.
Tässä oli vasta pieni välähdys siitä, mitä kaikkea DevOpsista voi ammentaa. Entä miten meillä Netprofilella toimitaan? Keskustelemme paljon sisäisesti, tiimirajat ovat joustavia ja alati eläviä. Tiimeissä on aina eri roolien ihmisiä. Asiakkaiden organisaatioissa olemme tekemisissä paitsi markkinoinnin ja viestinnän myös myynnin ja tuotekehityksen insinöörien kanssa. Pysymme jyvällä siitä, mikä on olennaista ja millaisiin kokonaisuuksiin kaikki liittyy.
Oletko itse markkinoinnin tai viestinnän tekijänä tai myyjänä törmännyt kuolleen kissan syndroomaan?
P.S. Jos haluat tietää lisää, DevOpsin filosofinen raamattu on ällistyttävästi romaanimuotoinen The Phoenix Project -kirja. Se esittää tarinan kautta, mitä DevOps on, ja kiteyttää kolme “tietä” tai periaatetta: järjestelmäajattelu, vahvistuvat palautevirrat sekä jatkuvan kokeilemisen ja oppimisen kulttuuri (systems thinking, amplified feedback loops, culture of continual experimentation and learning).
Kuva: Predrag Milosavljevic
