Käytin mainion Netprofile Tour -mahdollisuuteni tänä vuonna Berliinin re:publicaan, josta kiinnostuin konsulttimme Essin viimevuotisen vierailun innostamana. Tapahtuma keskittyi tälläkin kertaa teknologian rooliin yhteiskunnassa laajemmin, ja motolla "Love Out Loud" kiinnitettiin huomio erityisesti vihapuhetta, väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan taisteleviin yksilöihin, organisaatioihin ja projekteihin.
Pääteeman mukaisesti puheenvuoroja oli omistettu erityisesti disinformaatiolle, valeuutisille ja lehdistönvapaudelle. Viimeisimmät käänteet kuultiin niin Turkista, Unkarista, Puolasta kuin Egyptistä. Yksi varmastikin odotetuimmista vieraista oli Garri Kasparov, joka tarkasteli kiintoisasti eroavaisuuksia neuvosto- ja nykypropagandan välillä. Tulipa Suomikin mainittua, kun keskustelu kääntyi Venäjän trolleihin ja heistä paljon kirjoittaneeseen Ylen toimittajaan Jessikka Aroon.
Esille nousivat kivasti myös erilaiset faktantarkistustyökalut, kuten Googlen erityisesti toimittajille suunnittelema Reporters Lab. Hyvän kattauksen hyödyllisistä sivustoista esitteli First Draftin Claire Wardle, jonka listalta löytyivät mm. sellaiset kokeilun arvoiset sovellukset kuin RevEye Reverse Image Search, Izitru ja Foller.me.
Kelpo muistutus niin toimittajille kuin muillekin oli varovaisuus kännyköiden ja kameroiden sijaintitietojen suhteen – pahimmissa tapauksissa niillä kun on paljastettu julkisuutta piilotelleen lähteen olinpaikka.
Huoli siitä, mitä tietoja älylaitteet keräävät, miten niitä käsitellään, mihin ne tallennetaan ja kenelle niitä mahdollisesti myydään, painottui re:publicassa muutenkin kautta linjan. Esimerkiksi lasten ja vanhempien väliset viestit verkkoon vuotanut IoT-nalle mainittiin monesti. Karmivimmat esimerkit kuultiin oikeudenkäynneistä, joissa laitteiden keräämää dataa on hyödynnetty käyttäjiä vastaan. Kuluttajilta edellytetään nyt entistä valveutuneempaa asennoitumista teknologiaan, samalla kun laitevalmistajilta vaaditaan yhä enemmän läpinäkyvyyttä.
Ständipuolella huomattavan paljon tilaa oli omistettu VR-elämyksille, joihin riitti jonoa tunnista toiseen. Vieraat saivat tutustua virtuaalisesti niin Kölnin tuomiokirkkoon, Auschwitziin, sokeiden maailmaan kuin tuotantoeläinten oloihin. Kokeiltavana oli tietysti myös VR-pelejä. Kuulin lisäksi ensimmäistä kertaa VR:n käytöstä tutkivassa journalismissa, josta hyvänä esimerkkinä toimi etenkin The New York Times.
Mukavinta oli kuunnella sellaisia omien alojensa asiantuntijoita, joilta löytyivät yllättävimmät näkökulmat, kuten valvonta musiikin avulla tai taiteen eri aikoina tarjoamat VR-tyyppiset immersiiviset kokemukset. Tykkäsin myös puheenvuoroista, joissa pyrittiin teknologiaan liittyvistä dystopioista kohti positiivisempia tulevaisuudenkuvia – miten esimerkiksi hyödyntää droneja maastoetsinnöissä.
Kolmipäiväinen suurtapahtuma tarjosi reilusti kuunneltavaa yhteensä 19 lavalla sekä saksaksi että englanniksi. Itse osallistuin enimmäkseen englanninkielisiin sessioihin, jotka olivat ehkä hitusen geneerisempiä kuin paikallisiin markkinoihin syvemmin pureutunut saksankielinen osuus. Harmillisestimoni kiinnostava keskustelu osui päällekkäin, mutta ainakin päälavojen esityksiä voi onneksi katsella tapahtuman YouTube-kanavalta myös jälkikäteen.
