Digitaalinen jalanjälkesi kuoleman jälkeen – mitä verkossa tapahtuu?
Oletko tullut miettineeksi, mitä digitaaliselle jalanjäljellesi tapahtuisi, jos nyt kuolisit? Tai oletko jo joutunut miettimään asiaa edesmenneen omaisesi kohdalla?
Aihe tuntuu synkältä, mutta sitä kannattaa miettiä. Kerrytämme itsestämme jatkuvasti valtavia määriä dataa eri palveluihin. Pikaviestit, sähköpostit, valokuvat, videot jatkavat kaikki olemassaoloaan myös sen jälkeen, kun emme ole itse niitä käyttämässä. Kenellä on oikeus käyttää tietoja? Kuka voi päättää tiliemme kohtalosta?
Isoilla somealustoilla on tarjolla kaksi päävaihtoehtoa tietojen käsittelyyn kuoleman jälkeen: muistaminen tai poistaminen.
Muistaminen on tapa, jolla ystävämme ja perheemme voivat muistaa meitä verkossa. Useimmat isot somepalvelut, kuten Facebook, Instagram, X ja LinkedIn tarjoavat tämän vaihtoehdon tileille kuoleman jälkeen. Kun tilin omistaja on ilmoitettu edesmenneeksi, esimerkiksi Facebook-profiilissa näkyy sana "In memoriam". Tili viesteineen ja kuvamateriaaleineen siis säilyy palvelussa ja näkyy yleisölle, jolle käyttäjä on sen eläessään jakanut.
Tili sekä kaikki alustalle jaetut tiedot voidaan myös poistaa pysyvästi. Sen voi tehdä joko itse kertomalla alustalle etukäteen, että haluamme, että tilimme poistetaan kuolemamme jälkeen, tai sen voi tehdä lähiomainen poismenon jälkeen. Jälkimmäisessä tapauksessa lähiomaisen on toimitettava palveluun kuolintodistus tai muistokirjoitus, jolla poismeno todennetaan.
Googlen tileihin pätee suurin piirtein sama toimintalogiikka. Googlen Inactive Account Managerilla voit määrittää, milloin tili voidaan tulkita ei käytössä olevaksi, kenellä on silloin pääsy Google-palveluihisi sekä sen, poistetaanko epäaktiivinen tili ja sen tiedot kokonaan vai ei. Tai lähiomaisesi voi ottaa yhteyttä Googleen, toimittaa todisteen kuolemasta ja pyytää tilin poistamista. Mikäli mitään näistä ei koskaan tapahdu, tili säilyy hamaan ikuisuuteen – ellei Google päätä poistaa tiliä epäaktiivisena.
TikTokissa ei ole muistamisominaisuutta eikä se anna sukulaisten tai edustajien pyytää kuolleen käyttäjän tilin poistamista. Jos tili pysyy käyttämättömänä yli 180 päivää, käyttäjänimi palautetaan satunnaiseen numerosarjaan, mutta sisältö säilyy ennallaan.
Käyttämätön tili on kyberturvallisuusriski
Miksi tilille pitäisi tehdä mitään? Käyttämättömiin tileihin liittyy kyberturvallisuusriskejä. Tili voidaan hakkeroida ja sitä voidaan käyttää roskapostitukseen tai tietojen kalasteluun. Mieti, miten ahdistavaa sureville ystävillemme ja perheellemme olisi nähdä tiliemme tykkäävän sivuista, lähettävän viestejä tai pyyntöjä, jotka eivät ole aitoja.
Rikolliset voivat varastaa tietojamme ja digitaalista omaisuuttamme ja käyttää niitä identiteettivarkauteen tai väärennettyjen henkilöllisyyksien luomiseen. Jos väärennetyllä identiteetillä esimerkiksi haetaan lainoja, se voi aiheuttaa oikeudellisia tai taloudellisia ongelmia edesmenneen omaisille.
Kolmas ongelma on eettinen: Jos emme ole pohtineet saatikka kertoneet toiveita siitä, mitä tiedoillemme tapahtuu kuoleman jälkeen, jälkeen jääneillä riittää pähkäiltävää. Kuka tietoja hallinnoi? Kuka voi käyttää tekstejämme, kuvia ja videoita, ja mihin käyttötarkoitukseen?
Tallenna toiveesi alustoille ja kerro siitä läheisillesi. Ja laita itsellesi muistutus vaikka viiden vuoden päähän tehdä sama uudelleen – päivitettävää siinä vaiheessa luultavasti on.
Tämän takia onkin hyvä käydä läpi omat digialustat ja tutkia niiden käyttöehdot ja millaisia vaihtoehtoja alustat tarjoavat. Mieti, kenen haluaisit saavan pääsyn tietoihisi, viesteihisi ja kuvamateriaaliisi, vai olisiko parempi, että ne poistetaan kokonaan. Tallenna toiveesi alustoille ja kerro siitä läheisillesi. Ja laita itsellesi muistutus vaikka viiden vuoden päähän tehdä sama uudelleen – päivitettävää siinä vaiheessa luultavasti on.
Kuolleet eivät klikkaa
Meillä on siis mahdollisuus itse vaikuttaa, miten dataamme käytetään poismenomme jälkeen. Moniko siihen tarttuu, onkin jo toinen asia. Suomalaisista 15 prosenttia tekee perinteisen testamentin, ja luultavasti paljon pienempi prosentti miettii omaa ”digitestamenttiaan”.
Henkilökohtaisella tasolla kuolema on aina tragedia. Kollektiivisella tasolla kuolema on yhteiskunnallinen asia. On arvioitu, että Facebookissa on enemmän kuolleiden käyttäjien kuin elävien henkilöiden profiileja vuoteen 2070 mennessä – siis 50 vuoden päästä. Kuolleista tulee alustalle liiketoimintaongelma. Profiilit käyttävät tilaa ja kuluttavat dataa, mutta eivät tuo tuloja – kuolleet eivät klikkaa mainoksia.
Jos alustat päättävät siivota kuolleet pois palvelustaan, ne samalla poistavat järjettömän suuren määrän kollektiivista muistia. Tai ehkä ne jättävät elämään tilit, jotka tuottavat klikkauksia, kuten edesmenneiden somevaikuttajien YouTube-kanavat. Onko se, mitä säilytetään, teknojättien päätettävissä? Haluammeko, että teknologiayhtiöistä tulee kollektiivisen menneisyytemme portinvartijoita?
Tällä hetkellä lainsäädäntö ja esimerkiksi GDPR koskee elossa olevia henkilöitä. EU on kuitenkin julkaissut vuonna 2018 tutkimuksen, jossa ehdotetaan muun muassa, että EU:n tulisi laatia yhteiset säännöt digitaalisen perinnön tunnistamiseksi, suojaamiseksi ja siirtämiseksi perillisille tai muille oikeutetuille tahoille.
Kuka päättää avatarin kuolemasta?
Digitaalinen jalanjälkemme kasvaa ja saa uusia muotoja. Mietitäänpä vaikka avatareja, joita luomme itsestämme verkkoon. Tällä hetkellä ne ovat enimmäkseen piirroskuvia, jotka muistuttavat meitä itseämme tai ainakin toivekuvaa itsestämme.
Kun avatariin lisätään ääni – sinun oikea äänesi – kokemus nousee toiselle tasolle. Amazon on esitellyt palvelun, jolla alle minuutin kestävä äänitallenne voidaan muuttaa ääniklooniksi. Kieltämättä on houkutteleva ajatus, että voisin ohjeistaa lapsiani tekemään läksyt ja siivoamaan jälkensä myös silloin, kun naputtelen itse konetta toimistolla. Mutta onko herttaista vai hieman kaameaa, jos edesmennyt isoäiti lukee iltasatua lapsenlapsilleen?
Tälläkin hetkellä moni teknologiayritys rakentaa digitaalista tuonpuoleista. Virtuaalitodellisuutta lohkoketjuilla rakentava Somnium Space ”tarjoaa käyttäjilleen mahdollisuuden elää ikuisesti metaversumissa”. Etelä-Koreassa äiti kohtasi kuolleen tyttärensä virtuaalisesti.
Onko väärin, jos voimme jutella tai chattailla edesmenneen vanhempamme kanssa, jos se lohduttaa ja auttaa pääsemään surusta yli? Kuka päättää, milloin avatarin on aika kuolla?
Jo tällä hetkellä meidän on hyvä suunnitella digitaalisen jalanjälkemme kohtaloa kuoleman koittaessa. Jatkossa kysymysten määrä sen kun kasvaa.
-----
Digitaalinen ympäristömme elää kiihkeässä rytmissä ja muutokset saattavat tapahtua äkkiarvaamatta. Strategisen kurssin säilyttäminen vaatii jatkuvaa ennakointia. Tutustu strategiapalveluihimme, joiden avulla bisneksesi kestää navakammatkin puhurit!
