Suomi on sen verran pieni maa, että tänne mahtuu yleensä noin yksi suuri puheenaihe kerrallaan. Vähän aikaa sitten kohkattiin kikystä, ja kohta kaikki ovat kyllästyneet soteen. Mutta tekoälyintoilu ei vielä ole hiipumassa.

Maaliskuussa pääministeri Sipilä sanoi, että Suomen on koulutettava seuraavien vuosien aikana miljoona tekoälyn soveltajaa. Tulevaisuustoimikunnan tuoreessa raportissa maalailtiin uusia ammattinimikkeitä, joita tekoälyn hyödyntäminen tuo mukanaan.

Miten meistä nyt sitten tehdään, jos ei tekoälyn guruja, niin ainakin sen älykkäitä soveltajia? Esimerkkiä näyttävät Helsingin yliopisto ja IT-firma Reaktor, jotka aloittivat vastikään ilmaisen Elements of AI -nettikoulutuksen tekoälyn perusteista.

Harmillisesti kurssi on toistaiseksi vain englanniksi, mutta ilmeisesti suomenkielinenkin versio on jossain vaiheessa suunnitteilla. Nyt Elements of AI joutuu vähän epäreilusti kilpailemaan kansainvälisten MOOCien, kuten Andrew Ngin, Georgia Techin ja Microsoftin tarjonnan kanssa. Oma kieli olisi kilpailuetu ja houkuttelisi varmasti vieläkin useampia osallistujia.

Kurssi on kuitenkin selvästi osunut ajan hermoon, ja #tekoälyhaaste trendaa somessa oikein mukavasti. Yritys ja yksilö toisensa perään on ilmoittautunut mukaan.

Vielä on ainakin julkisuudessa vähän epäselvää, miten haasteeseen tarttuneet yritykset ja yhteisöt lunastavat sitoutumisensa haasteeseen. Saako nettikurssia tehdä työajalla, ja perustaako työnantaja opintopiirejä kiinnostuneille? Onko tutkinnon läpäisseille luvassa taloudellista hyvää tai muita kannusteita?

Maailman älykkäimpien kansakuntien joukkoon Suomen tavoin pyrkivä Singapore tarjosi jo neljä vuotta sitten taloudellista tukea Courseran ja Johns Hopkins -yliopiston data science -opintokokonaisuuden suorittajille.

MOOC-jätti Courseran kanssa tekevät yhteistyötä myös Egyptin, Kazakstanin, Malesian, Mongolian, Pakistanin ja Yhdysvaltojen hallitukset ja kansalaisjärjestöt digitaalisen osaamiskuilun umpeen kuromiseksi.

Tekoälyn supervallassa Kiinassa puolestaan tekoälyopinnot ollaan jo tuomassa osaksi koulujen ohjelmaa.

Elements of AI on toki aivan erinomainen asia, mutta se on Suomelle vasta haparoiva ensiaskel muuttuvan maailman hallinnassa.

Sign of the times

Miksi tekoäly on kova juttu juuri nyt? Perussyynä on ennen kaikkea datan määrän hurja kasvu. Koneoppimisen algoritmit tarvitsevat huiman määrän informaatiota pystyäkseen oppimaan yksinkertaisiakin asioita riittävän hyvin. Ja nyt sitä dataa viimeinkin on saatavilla.

Itse tekoälyä on tutkittu jo vuosikymmeniä, ja ilmaista koulutustakin on ollut kaikille halukkaille tarjolla jo vuosien ajan. Itse asiassa massiiviset verkkokurssit toden teolla popularisoinut MOOC vuodelta 2011 käsitteli juuri tekoälyä.

Suuri henkinen läpimurto tapahtui 1997, kun IBM:n Deep Blue voitti shakin maailmanmestarin Garri Kasparovin. Tätä pidettiin käännekohtana koneiden älyn lisääntymisessä ja maailmalla pelättiin, mitä ihmisyydelle oikein käy. Siis jo 20 vuotta sitten.

Miten tästä ollaan edistytty? Käytetään esimerkkinä vaikkapa Googlea, joka satsaa eniten maailmassa tekoälyyn. Yritys on mm. ostanut AI-startupeja lähes neljän miljardin dollarin edestä.

Panostusten yhtenä huipentumana Google esitteli juuri Duplex-tekniikkaansa, joka osaa ainakin joissain tilanteissa varata ravintolasta pöydän puhelimitse. Jos minulta kysytään, ei ihan samaa sarjaa shakin maailmanmestarin voittamisen kanssa.

Ehkä syytä huoleen ei vielä kovinkaan paljon ole.

Kaikki vanha on uutta taas

Nykyinen tekoälyhypetys muistuttaa kovasti 80-luvun ATK-intoa (kyllä, olen niin vanha että muistan tämän). Kouluihin tuotiin MikroMikot, yliopistoissa opetettiin tekstinkäsittelyä (muistaako joku vielä Teko-ohjelman?) ja koululaisille jopa opetettiin BASIC-kieltä.

Kaikista ei kuitenkaan tullut ohjelmoijia, ja varsin harva varmaan ymmärtää nykyäänkään tietokoneohjelman toiminnan perusperiaatteita. Eikä tarvitsekaan. Tavallinen ihminen pystyy hyötymään teknologiasta vallan mainiosti ilman insinöörikoulutustakin.

ATK toi mukanaan myös useita uusia ammatteja, aivan kuten tekoälynkin on ennustettu tekevän. Uusi teknologia on myös itse tappanut luomiaan töitä tekniikan kehittyessä: enää ei palkata ATK-kirjoittajia tai reikäkorttioperaattoreita.

Into uuden edessä oli myös tuolloin vahva. Ja nyt tiedämme, mitä tapahtui: tietotekniikka todella mullisti monta asiaa arjessamme. Olisi houkuttelevaa ajatella, että näin tapahtuu tekoälynkin kanssa.

Tämän hetken sovellukset ovat vielä suurelta osin raakileita, mutta potentiaali on suuri.

Ihmisen vastaisku

Vaikka tekoäly ja robotiikka ovat nyt pinnalla, on myös vastavirtaan kulkevia näkökantoja. Kaikki uudet teknologiat eivät ehkä olekaan takuuvarma tie onneen.

Mainio esimerkki on huippumoderni sähköautovalmistaja Tesla, jonka kokoonpanolinjalta poistettiin osa roboteista ja tilalle otettiin ihmistyöntekijät – koska ihminen on nopeampi ja tehokkaampi tekemään erittäin monimutkaisia tehtäviä.

Autoalaan liittyy myös tuore uutinen Kiinasta: Volvon kiinalaisista tehtaista tulevien autojen laatu on parempi, koska monet työvaiheet tehdään vielä käsin. Eikä robotisaatio ole vienyt Uudenkaupungin autotehtaaltakaan ihmistyövoiman tarvetta. 

Ruotsalainen taloustieteilijä Roger Josefsson puolestaan latasi tilastot exceliin ja totesi, että robottien käyttö ei näy tuottavuusluvuissa, vaikka juuri tuottavuuden nousulla uusien teknologioiden käyttöä usein perustellaan.

Ei järin hyvää polttoainetta teknologiaoptimisteille.

Tehdään oikeita asioita!

Eihän tekoäly tietenkään hyödytöntä ole, päin vastoin. Se pystyy analysoimaan suuria datamääriä merkittävästi ihmistä nopeammin, ja esimerkiksi ennakoimaan sairaudet valokuvista tavalla, johon ihminen ei kerta kaikkiaan koskaan pysty.

Oleellista onkin, että lopetetaan kohkaaminen siitä, kuinka tekoäly mullistaa kaiken, ja aletaan käyttää sitä aidosti hyödyllisiin asioihin. Ammatteja varmasti häviää ja uusia syntyy aivan kuten aina ennenkin. Teknologia kehittyy ja joskus se helpottaa elämää, toisinaan taas ei. Mutta työpaikkojen massatuhosta tai tekoälyn maailmanvalloituksesta on aivan ennenaikaista puhua.

On hyvä ymmärtää, että tekoäly on ihmisten työn tukija, ei sen korvaaja.

Äskettäin uutisoitiin laajasti tutkimusryhmästä, joka oli kehittänyt Ikean huonekaluja kokoavan robotin. Tässä ihminen on käyttänyt teknologiaa ratkaistakseen ongelman, jota ei oikeasti ole.

On fiksumpaa käyttää teknologiaa apuvälineenä sellaisissa asioissa, joissa ihminen ei ole luonnostaan hyvä, eikä käyttää valtavasti aikaa ja resursseja luomaan heikompia versioita itsestämme. Toki Ikea-harjoitteen varsinaisena päämääränä oli saada julkisuutta teollisuusautomaatiohankkeelle (missä myös onnistuttiin), mutta silti.

Sarjakuvien opetus

Olen pikkupojasta saakka ollut Aku Ankka -fani. Yksi suosikkitarinoistani on Carl Barksin klassikko, jossa keksijä Pelle Peloton miettii, miten eväsretkistä saisi miellyttävämpiä.

Yksi kerrallaan Pelle ratkoo perinteisiä piknikien ongelmia muurahaisten invaasiosta rankkasateeseen, ja lopulta huomaa keksineensä talon – kun taas eväsretkelle lähdetään siksi, että päästäisiin ulkoilmaan, pois neljän seinän sisältä.

Pellen loppukaneetti sarjakuvan viimeisessä ruudussa on kuvaava: “Miksi minulle aina annetaan mahdottomia tehtäviä?”

On aivan luonnollista, että haluamme kehittää elämää helpottavia asioita. Aina ei kuitenkaan osata miettiä tarpeeksi, mitä helpompi elämä lopulta tarkoittaa. Edistyminen yhdessä asiassa voi tarkoittaa takapakkia jossain toisessa.

Esimerkiksi pesukone on omalla tavallaan helpottanut kodin hoitoa. Toisaalta pesemisen helppous voi johtaa vaatimustason nousuun ja siihen, että vaatteita pestäänkin entistä useammin. Tällöin aikaa saattaa kulua kokonaisuutena jopa aiempaa enemmän.

Teknologian kehitystä markkinoidaan usein tuottavuuden kasvun ja vapaa-ajan lisääntymisen nojalla. Näihin lupauksiin kannattaa suhtautua kriittisesti.

Voimme nöyrästi tunnustaa, ettemme pysty varmasti ennakoimaan muutosten vaikutuksia. Siksi on myös tärkeä keskustella etukäteen siitä, miten haluamme tekoälyn elämäämme hyödyttävän.

Sen sijaan, että kaikki ryntäävät nyt opiskelemaan tekoälyn perusteita, olisi parempi aidosti pohtia, millä tavalla teknologia voisi parantaa elämämme laatua.

Pelle Pelottomalla muuten on aina mukanaan uskollinen robottikumppani, Pikku apulainen. Tekoäly on varmasti osa tulevaisuuttamme, mutta meidän pitää varmistaa, että sillä on vain pikku apulaisen rooli.

Kuva: Unsplash / James Wainscoat