Heräsin marraskuiseen Slush-aamuun suurin odotuksin. Jälleen kerran Helsingin loskan ja pimeyden ytimessä kuohuu ihanasti. Startupit ja startupperit ratkovat maailman ongelmia valomiekoilla, joilla loska ja paska höyrystyvät energiaksi.
Aurinko armas soi säteitään ja oli lämmin %#!*? Jo vuodesta 2008 Slush on luvannut maailman parhaat olosuhteet olennaiseen keskittymiseen. Aurinkoa saa muuallakin maailmassa ihan riittävästi, mutta Suomessa ei tarvitse ulkoisesta valoilmiöstä kärsiä. Loskassa voi rauhassa keskittyä energisoiviin kohtaamisiin. Mutta entäs nyt kun ei tullut lunta, ei loskaa, ei edes vettä. Me mokattiin. #fail
Onneksi suomalaiset eivät petä koskaan toisiaan sanallisen loskan määrässä. Vaikka taivaalta ei suureksi ikäväkseme jalkarättejä laskeutunutkaan, monipuolinen kritiikki Slushin ympärillä tuli perille takuuvarmassa järjestyksessä. Mikään ei ole mahtavampaa kuin kritiikki, joka näyttää mitä pitää korjata. Sitä tuli tosi vähän. Sen sijaan nolouksia sateli. Naamapalmun ansaitsee klikkihuoraamiseen sortuva trollaus, joka ampuu hehtaarilla ohi.
Kritiikkikiimassakin pitäisi malttaa rakastaa faktoja.
Kun 15 000 ihmistä kokoontuu yhteen paikkaan kahdeksi päiväksi, on selvää, että jotkut saavat ja jotkut eivät. Sitä ja tätä. Ne, jotka osaa, löytää aina mitä etsivät tai parempaa. ”Tämä ei ole mikään Piilaakso, tämä on jotain parempaa”, totesi Peter Vesterbacka.
Jotkut osaavat ottaa jokaisesta tilanteesta vaarin, vaikka nuorempiakin olisi tarjolla. Jotkut taas odottavat, että pöytä on valmiiksi katettu ja tie on Ikea-merkitty kulkureitti, jolta ei sitten poistuta.
Slush on kasvanut jo käsittämättömiin mittoihin. Vaikka olen alusta asti ollut mukana todistamassa käsittämätöntä kasvua, energiaa ja paloa, kasvua ei kannata itse rajoittaa. Slush voi kasvaa vaikka 15 miljoonaan kävijään. Laajentuminen muihin maihin ja virtuaalitodellisuus avaavat aivan uusia uria. Vääjämättä suurissa joukossa on yhä enemmän niitä, joita pitää taluttaa ja viihdyttää ihan perustapahtumien mallilla.
Tapahtumahan on onnistunut vasta, kun kaikki ovat kuulleet samat jutut ja saaneet samat päräyttävät kokemukset. Jos mitään ei jää tapahtumasta käteen, vastuuhan on tietysti ohjelman rakentaneella järjestäjällä, ei omissa kyvyissä tai haluissa tarttua avautuviin mahdollisuuksiin. Niitä oli tänä vuonna Slushissa 14 999, jos mua ei lasketa. Ja peräti sadasta eri maasta.
Oma-aloitteisuus, valinnan vapaus ja serendipiteetti ovat viimeaikaisten keskustelujen perusteella tälle pohjoisen kansalle myrkkyä. Tuleeko yllätyksenä, että juuri nuo asiat ovat koko startup-ilmiön taustalla? Ei startupperi kulje putkessa, ei ikinä merkittyä reittiä, eikä varsinkaan odota, että joku tulee ja kertoo mitä pitää tehdä ja ajatella.
Jos mahdollisuuksia on, niihin tartutaan. Jos mahdollisuuksia ei ole, ne luodaan.
Korjataan siis käsitteet, että skeneen vasta tutustuvat ymmärtäisivät enemmän.
Slush ei ole tapahtuma. Se on asenne.
Sinä, ja vain sinä itse, päätät otatko #Slush16:sta vaarin vai vielä parempaa.
Tsekkaa Hybe-raportti: Mikä tuo tuhannet ihmiset Slushiin?
