Seminaari metsässä voi tarjota samat ammatillisen kasvun puitteet kuin konferenssikeskus kaupungissakin. Elokuussa 2023 järjestetty Johtajatulet-tapahtuma sai osallistujan pohtimaan, oivaltamaan ja viihtymään. Yli 20-vuotisen partiouran tehnyt projektipäällikkömme Elina Karvinen kertoo, millaisia oppeja oma harrastus on tuonut johtamiseen.
Hämeenlinnassa sijaitsevan Evon metsissä kuhisi elokuisena viikonloppuna, kun paikalle saapui peräti 3 000 johtamisesta kiinnostunutta seminaariosallistujaa. Viikonlopun aikana mäntymetsän siimeksessä keskusteltiin johtajuudesta, syvennyttiin omaan kehitykseen ja oivallettiin uutta – monenlaisista näkökulmista.
Kahden vuoden välein järjestettävä Suomen Partiolaisten metsäseminaari kerää yhteen niin partiolaisia kuin muitakin kiinnostuneita. Yhdistävä tekijä on halu kehittää omia johtamisen taitojaan sekä oppia uutta yhdessä. Johtajatulilla puuduttavat luentosalit vaihtuvat raikkaaseen ulkoilmaan sekä ”näin on aina ennenkin tehty” -mentaliteetti uusiin tapoihin käsitellä ajankohtaisia aiheita.
Johtajatulet saivat minut pohtimaan yli 20-vuotisen partiourani työelämään saakka kantaneita oppeja, jotka näkyvät päivittäisessä tekemisessäni vielä tänäkin päivänä. Opin paljon itsestäni ja sain konkreettisia keinoja, joiden avulla voin toimia entistä parempana projektipäällikkönä tiimeilleni.
Motivaatio syttyy, kun sitä ruokitaan
Moni tekijä yhdistää johtamista niin partiossa kuin työelämässäkin. Näistä yksi tärkeimmistä, motivaatio, saa sekä vapaaehtoiset että työntekijät tarttumaan toimeen. Motivaatio nousikin viikonlopun aikana esille monessa puheessa ja työpajassa. Tämä kannusti osallistujia pohtimaan, mitkä asiat buustaavat omaa motivaatiota ja toisaalta lannistavat sitä luovuttamisen halua ruokkien.
Esimerkiksi oma motivaationi kasvaa kohisten haasteiden, uuden oppimisen mahdollisuuden sekä vastuun ja vapauden kautta. Yksin jääminen, arvostuksen puute ja epäselvät tavoitteet puolestaan saavat kiinnostukseni lopahtamaan. Omista oivalluksistani voikin huomata, ettei motivaatiota rakentavat ja latistavat tekijät ole toistensa vastakohtia – eivätkä ne sulje toisiaan ulos.
Sain kriittisen opin motivaation merkityksestä johtaessani satojen ihmisten kesäleiriä ja toimiessani järjestön puheenjohtajana. Haaveilin tuskastumiseen asti edes pienestä kassasta, jonka avulla voisin motivoida vapaaehtoiset tekemään omat vastuualueensa. Ajattelin, että vapaaehtoishommista on aivan liian helppoa luistaa pois, sillä monia sitouttava ja motivoiva palkka loisti poissaolollaan.
Kuinka väärässä olinkaan! Työelämään astuttuani jo ensimmäiset kesätyöt opettivat, ettei edes se kuuluisa raha saa ihmistä sitoutumaan sen paremmin. Yllätyin siitä, miten pitkälle aikuiset ihmiset voivat luistaa tehtävistään ja jättää työnsä tekemättä, vaikka palkka kilahtaisikin tilille säännöllisesti. Näin käy silloin, kun motivaatiota ei ole. Johtajalla on tuhannen taalan paikka luoda motivaatiota ruokkivaa kulttuuria ja tukea työntekijöitä innostuksen lopahtaessa.
Kantapään kautta oppineesta teinistä projektijohtamisen ammattilaiseksi
Omalla kohdallani partio on ehdottomasti ollut erinomainen johtajakoulu. 15-vuotisen johtajakokemukseni alkutaipaleella osaamiseni kertyi vanhempia seuraamalla ja heidän toimintatapojaan toistamalla. Kerrytin kokemusta siis paljon yrityksen ja erehdyksen kautta.
Vasta noin täysi-ikäisenä pääsin ensimmäisille kursseille, jotka antoivat myös tutkimukseen ja erilaisiin johtamisen teorioihin pohjautuvia vinkkejä. Näistä oli paljon hyötyä, sillä ajan saatossa otin hoitaakseni entistä suurempia vastuita. Onneksi tänä päivänä partiossa tunnistetaan myös nuorten johtajien tärkeys sekä heidän tarvitsemansa tuen kriittisyys.
Johtajatulilla käytyjen keskusteluiden, puheenvuorojen ja työpajojen aikana peilasin paljon itseäni menneisyyden Elluun. Siis siihen teini-ikäiseen tyyppiin, joka toimi lähinnä fiilispohjalla yrittäen pitää vilkkaiden 10-vuotiaiden ryhmää kasassa, organisoida 60 hengen viikonloppuretkeä ja tavata yhdistyslain kiemuroita hallinnollisia tehtäviä hoitaessaan.
Kuinka eri tavalla asiat olisivat voineet mennä, jos olisin osannut jakaa enemmän vastuita muille tai olla paremmin läsnä ryhmän motivaatiopulaansa kiukuttelevalle teinille. Samalla ajattelin myös tässä hetkellä tärkeintä tiimiäni, työyhteisöäni. Millä tavoin voin vahvistaa omaa motivaatiotani? Kuinka pystyn tukemaan tiimiäni ja vahvistaa motivaatiota ruokkivien tekijöiden vaikutusta? Kuinka eliminoin motivaatiota nakertavia seikkoja?
Johtajatulilta sain muiden osallistujien tapaan paljon ajateltavaa omaan työhöni. Pelkästä minglailusta ja puiden halaamisesta ei siis ole kyse. Lukuisat alansa huippupuhujat ja sadat silmiä avaavat työpajat varmistivat, että jokainen pääsee oppimaan, oivaltamaan ja kehittymään. Kukin omalla tavallaan.
