Klikkiotsikot, tai laajemmin klikkijournalismi, herättää meissä median kuluttajissa herkästi närää. Kommenttiosiot ja sosiaalisen median käyttäjät älähtävät nopeasti, jos lehtien otsikot ovat salamyhkäisiä tai artikkelin sisältö jää kevyisiin kantimiin. Kysyttäessä harva kuitenkaan osaa määritellä, mitä klikkijournalismi oikein on. Lähdetään siis selvittämään asiaa!
Klikkijournalismi on monille tuttu termi, mutta edes akateemisessa maailmassa sille ei ole olemassa selkeää määritelmää. Termi saattaa mennä myös helposti sekaisin klikkiotsikko-termin kanssa, joka viittaa pelkästään sensaatiomaiseen tai huomionhakuiseen otsikkoon. Syksyllä 2020 valmistuneessa pro gradu -tutkielmassani lähdinkin määrittelemään, mitä on klikkijournalismi ja millaisista elementeistä se muodostuu.
Tässä kohtaa monen mielessä vilahtaa ajatus, että kyllä ihan jokainen pystyy tunnistamaan jo otsikon perusteella, milloin artikkeli on klikkijournalismia. Tämä onkin oiva kohta huomauttaa, että omassa tutkimuksessani lähdin siitä ajatuksesta, että pelkkä kohumainen otsikko ei tee artikkelista tai uutisesta klikkijournalismia, vaan myös sen muulla sisällöllä on väliä – eihän kirjaakaan tule tuomita vain kannen perusteella.
Läpikäydessäni noin tuhannen uutisartikkelin aineistoani, huomasin myös, ettei klikkijournalismin tunnistaminen ollut niin helppoa kuin luulin. Vaikka uutinen olisi viihdeaiheinen, tekeekö se siitä automaattisesti klikkijournalismia? Onko viihde- tai urheilu-uutisten arvo jotenkin vähäisempi kuin poliittisten aiheiden? Tai itse asiassa – mikä ihme edes on uutisen määritelmä?
Tämä on raflaava väliotsikko – ja siksi haluat lukea eteenpäin!
Tutkimuksessani määrittelin klikkijournalismin verkkoartikkeleiksi, joiden otsikot houkuttelevat lukijaa klikkaamaan kirjoituksen auki, mutta itse artikkelin sisältö voi joko erota otsikosta merkittävästi tai itse artikkeli jää todelliselta sisällöltään köyhäksi. Halusin siis nimenomaan tutkia online-artikkeleita ja niiden sisältöä.
Jotta pystyin tutkailemaan aineistoani, lähdin ensimmäisenä selvittämään, millaisia piirteitä mahdollinen klikkijournalismi pitää sisällään. Löysinkin kuusi piirrettä, joiden perusteella arvioin aineistoani:
- Artikkelin otsikko sisältää kysymyksen,
- Otsikko sisältää lainauksen tai lainausmerkit,
- Otsikko sisältää kehotuksen toimintaan (esimerkiksi “katso kuvat”),
- Artikkeli sisältää listauksen,
- Artikkelin sisältö perustuu toisesta mediasta otettuun sisältöön (esimerkiksi sisältö perustuu täysin tai kokonaan blogiin tai televisio-ohjelmaan) ja
- Vastaako artikkelin sisältö otsikkoa.
Maistuisiko erä klikkibingoa?
Jaottelin löytämäni klikkijournalistiset piirteet kahteen kategoriaan, otsikkospesifeihin (kohdat 1–3) ja sisältöspesifeihin (kohdat 4–6) piirteisiin. Havaitsin aineistoa läpikäydessäni myös tietyn logiikan siihen, mitkä artikkelit sijoittuvat klikkijournalismin kategoriaan. Jos artikkelissa on esimerkiksi kaksi kuudesta määrittämästäni klikkiartikkelin piirteestä, se on todennäköisemmin klikkijournalismia.
Mutta, jos nämä kaksi piirrettä ovat samasta ryhmästä, eli kaksi piirrettä vain otsikkospesifeistä tai kaksi piirrettä vain sisältöspesifeistä, kyse on suuremmalla todennäköisyydellä vain huomiohakuisesta otsikosta tai sisällöllisesti kehnommasta journalismista. Jos kuitenkin nämä vähintään kaksi klikkijournalismin piirrettä ovat sekä otsikkospesifien että sisältöspesifien piirteiden joukosta, artikkelit ovat klikkijournalismia.
Selkeästi kiteytettynä: jos artikkelissa on klikkijournalistisia piirteitä sekä otsikossa että sisällössä, se saa metodini mukaisesti klikkijournalismin leiman. Haluan painottaa, että kehittämäni tapa klikkijournalismin luokitteluun on vain oma ehdotukseni klikkijournalismin tutkimuksen tueksi, jonka tarkoituksena on ollut saattaa vaikeasti tutkittava ilmiö mitattavaan muotoon. Jos aihe kiinnostaa sinua, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä “klikkibingoa” lukemiisi uutisiin.
Tunnistatko sinä, kumpi seuraavista artikkeleista täyttää klikkijournalismin määritelmän kehittämälläni metodilla?
- Kehonrakentaja Tape Valkosen kännykkä käräytti sukulaispoliisin, joka oli urkkinut salaisia tietoja: ”vanh konstaapeli Pelimies” (IL, 27.9.2018)
- En kuollutkaan siihen, että sanon ei – Redrama, huomasi että artistin ura jatkuu, vaikka ei pyrikään miellyttämään kaikkia (Yle, 25.9.2018)
P.S. Metodini mukaisesti alempi artikkeli on klikkijournalismia (otsikon osalta kohta 2 täyttyy ja sisällön osalta kohta 5). Vaikka Tape Valtosesta kertovan artikkelin otsikko on rujo, ainoa klikkijournalismin piirre löytyy otsikosta, joka sisältää lainauksen.
Jos aihepiiri jäi kiinnostamaan, graduni löytyy kokonaisuudessaan täältä.
