Mallintamista hyödynnetään runsaasti kemiassa, fysiikassa ja rakentamisessa. Moni muistaa koulussa hypistelleensä molekyylejä kuvaavia palloja, yhdistäneensä kaksi vetyatomia happiatomiin ja luoneensa näin vesimolekyylistä mallinnuksen.
3D-mallintaminen eli tietokoneavusteinen kolmiulotteinen suunnittelu on jo laajalti käytössä eri liiketoiminnan aloilla. Rakentamisessa 3D-mallinnettu digitaalinen tietomalli voi olla niin tarkka, että voidaan puhua digitaalisesta kaksosesta.
Päivittyvästä tietomallista on hyötyä rakentajille, suunnittelijoille ja loppukäyttäjille. Projektia ja sen etenemistä voi mahdollisuuksien mukaan seurata lähes reaaliaikaisesti ilman, että varsinainen työ keskeytyy.
Dinosaurusten mallintaminen tuo jatkuvasti uutta tietoa
Mallintamisesta on hyötyä myös jännittävän menneisyyden tarkastelussa. Vuonna 2020 julki tuli tutkimus valkokankaillakin karjuneen dinosauruksen tavasta liikkua. Vesistöjen lähellä asustellut, mutta pitkään maaeläimeksi tulkittu Spinosaurus Aegypticus eli liitukaudella Pohjois-Afrikassa.
Tutkimuksen mukaan Spinosaurus ei pelkästään oleskellut vesistöjen lähellä, vaan uida polskutteli vedessä vahvan melamaisen pyrstönsä avulla. Mikään tyyni manaatinkaltainen lauhkea vesieläin se ei ollut, vaan yksi suurimpia petodinosauruksia ikinä. Siksi siitä saatiinkin Jurassic Park 3 -elokuvaan oiva pääpahis klassisen Tyrannosaurus Rexin tilalle.
Tutkimus muutti yleisen käsityksen Spinosauruksen ulkonäöstä lähes täysin. Mallintamalla fossiilit kolmiulotteiseksi ja lisäämällä lihaksia ja muita kudoksia luiden ympärille Spinosauruksen häntä alkoi näyttää melamaiselta, hieman samalta kuin esimerkiksi nuijapäiden pyrstöt. Niin pitkälle erikoistuneen pyrstön täytyi kuulua vesielämään sopeutuneelle eläimelle.
Fyysiset testit vakuuttivat
Vielä aukottomammaksi tutkimuksen tekivät fyysiset testit. Mallinnetusta Spinosauruksen pyrstöstä tehtiin fyysinen kopio kumista ja sitä testattiin vedessä robotin avulla. Spinosauruksen pyrstö loi aikaan kahdeksankertaisen määrän työntövoimaa verrokkipyrstöihin, jotka kuuluivat Allosaurukselle ja Coelophysikselle. Molemmat olivat kaksijalkaisia petodinosauruksia.
Tutkimus mullisti käsityksen Spinosauruksesta. Se ei ollutkaan enää vain vesistöjen lähettyvillä vaaniva saalistaja, vaan uiva ja pääosin kalaa syövä vesipeto. Löytö oli niin merkittävä, että monet dinosaurusfiguureja valmistavat leluyhtiöt ottivat päivitetyn ulkomuodon huomioon uudemmissa Spinosaurus-figuureissaan.
Tämän vuoden maaliskuussa julkaistiin jälleen uusi tutkimus Spinosauruksen elintavoista ja myös luutiheydestä. Lopputuloksena oli, että lelufiguurit vanhentuivat jälleen käsiin – tosin vähemmän kuin viime kerralla. Nyt tutkijat etsivät vastausta siihen, oliko spinosauruksella selkäpurje vai kannattelivatko luut sittenkin kyttyrää?
Menneisyys ja tulevaisuus kietoutuvat mallinnuksessa
Yleensä tekoäly ja teknologian kehitys nähdään tulevaisuuden tekijöinä. On tärkeää kuitenkin havaita, että teknologia auttaa meitä vastaamaan myös menneisyyden kysymyksiin.
Tietokoneiden laskentatehon kasvun myötä pystymme käsittelemään suuria massoja dataa ja tutkimaan tarkasti muinaisia eläin- ja kasvipopulaatioita. Mitkä tekijät ovat voineet vaikuttaa jonkin lajin sukupuuttoon, kun taas toinen menestyy? Vastauksia ei tarvitse odottaa enää viikkotolkulla. Tutkimukset etenevät jouhevaa tahtia.
Vaikka paleontologinen tutkimus auttaa selittämään menneisyyden tapahtumia, se auttaa myös hahmottamaan mitä voimme tehdä nykyisen lajikirjon ja sen säilymisen hyväksi.
