Tänä syksynä osaamiseni ihmislähtöisen ongelmanratkaisun eli ammattikielellä Design Thinkingin alueella sai virallisen leiman, kun suoritin osana Netprofile Grow -ohjelmaa IDEOU:n Foundations in Design Thinking -sertifikaatin.
Ensimmäinen kosketukseni Design Thinking –ajatteluun oli tamperelainen kokoustila vuonna 2017. Seisoin hotellin kokoustilassa, edessäni oli kirjava joukko metsäyhtiön asiakkaita.
Kaikki olivat suomalaisia, suurin osa keski-ikäisiä miehiä. He olivat tulleet paikalle vapaaehtoisesti, mutta silti ilmassa kyti epäily. Mitäs tämä tämmöinen meininki oikein on? Askartelemaanko tässä pitäisi ryhtyä, aikuisten ihmisten?
Onnistuimme synnyttämään hedelmällisen dialogin. Näin hienoa heittäytymistä, huikeita oivalluksia ja myös monia rahan arvoisia ideoita jatkokehitettäväksi.
Tuon onnistuneen ensimmäisen kokemukseni jälkeen olen – osin tietämättäni, osin kevyesti tiedostaen – hyödyntänyt monia ajattelutapaan kuuluvia metodeja mitä erilaisimmissa työpajoissa mitä erilaisimpien asiakkaiden kanssa.
Haluan nyt jakaa kolme keskeistä oivallustani omalta oppimis- ja kokemuspolultani.
1. Luovu oletuksista ja ennakkoluuloista.
Hienostelulta kuulostava Design Thinking on nimestään huolimatta inhimillistä ja arkista ihmislähtöistä ongelmanratkaisua. Sen perusajatus on, ettet voi tuntea toisen ihmisen todellisuutta, ellet ensin tutustu siihen. Siksi myös ongelmat tulisi pyrkiä ratkaisemaan niin, että olemme ratkaisua etisessämme alusta alkaen yhteydessä niihin, joiden ongelmaa olemme ratkomassa.
Ajattelumallin mukainen ratkaisujen etsiminen lähtee aina siitä, että tarkkaillemme, haastattelemme ja kuuntelemme ihmisiä. Pyrimme aitoon empatiaan eli tuntemaan itsessämme toisen kokemukset. Ajatuksena on löytää inspiraatio ratkaisuun näiden ihmisten todellisuudesta ja antaa siitä syntyvien oivallusten ohjata toimenpiteitämme ratkaisun suunnittelijoina.
Älä siis oleta, että tiedät jo kaiken, tai että sinulla ja kollegoillasi olisi jo vastaukset ja ratkaisut. Ole avoin ja ennakkoluuloton ja käytä aistejasi, kun kerään tietoa päätöksenteon pohjaksi. Tee huomiota, kuuntele ja eläydy. Pienilläkin asioilla voi olla iso merkitys.
2. Kun et tiedä miten edetä, nojaudu prosessiin.
Avoin havaintoihin perustuva tiedonkeruu on hauskaa ja mielenkiintoista, mutta haasteeksi muodostuu äkkiä se, mitä tiedolla oikein pitäisi tehdä. Tässä prosessi auttaa eteenpäin: kun sinulla on suuria määriä informaatiota, istu alas yksin, tai jos mahdollista, jonkun kanssa yhdessä, ja ala jäsennellä sitä. Millaisia väittämiä tai keskeisiä ajatuksia aineistosta kumpuaa? Miten näitä väittämiä ja ajatuksia voisi luokitella ja priorisoida?
Jos olet jo siinä vaiheessa, että sinulla on joukko ideoita, mutta et tiedä miten niiden kanssa etenisit, voit jälleen tukeutua prosessiin. Jäsentele asiaa pohtimalla, kuinka houkuttelevia (desirable), elinkelpoisia (viable), toteutettavia (feasible) ideasi ovat. Kirjaa ylös mieleesi tulleet jatkokysymykset ja rakenna nopea prototyyppi, jossa haet ratkaisuja näihin uusiin tunnistettuihin haasteisiin. Ja sitten palaa jälleen keräämään uutta tietoa tarkkailemalla, kyselemällä ja kuuntelemalla.
Design Thinking -mallin mukainen työskentely etenee siis syklisesti: kun iteroit systemaattisesti tietäsi prosessin mukaisesti eteenpäin, et mitenkään voi jäädä junnaamaan paikallesi. Suurempi haaste on tunnistaa, milloin on iteroitu tarpeeksi ja suunnitelma tai ratkaisu on kyllin hyvä. Siihen vastaus löytyy melko usein käytännön rajoituksista, kuten aikataulusta tai budjetista: työ on ”valmis” viimeistään silloin, kun aika tai raha loppuu.
3. Muista, että yhdessä tulee parempi!
Paitsi että Design Thinking -mallin mukainen tekeminen edellyttää ihmisten tarkkailua, kuuntelua ja heidän kokemukseensa eläytymistä, se edellyttää yhteistyötä myös suunnittelijoiden kesken. Yksin on, ellei mahdotonta, niin ainakin hyvin vaikeaa, jäsennellä kerättyä tietoa, tehdä siitä objektiivisia oivalluksia tai ideoida erilaisia ratkaisuja.
Riippumatta siitä, missä vaiheessa olet hankkeesi kanssa, pidä mukana mahdollisimman monipuolinen joukko ihmisiä, joiden kanssa voit asiaa pallotella. Testaa ideoitasi ja ajatuksiasi jatkuvasti, ja ota saamasi palaute vastaan avoimin mielin. Muista myös, että konkreettisen prototyypin rakentaminen, vaikka abstraktinkin ajatuksen esittelemiseksi, auttaa hedelmällisen dialogin synnyttämisessä.
Muistelen mielelläni ensimmäistä kokemustani onnistuneesta Design Thinking –mallin hyödyntämisestä. Metsäyhtiön hieman varautuneet asiakkaat intoutuivat rakentamaan kanssamme palveluprototyyppejä käyttäen pahvimukeja, kertakäyttölautasia, sinitarraa ja kumilenkkejä. Ilma täyttyi luovuudesta, hauskuudesta ja ideoista. Sitä Design Thinking on parhaimmillaan.
Kaipaatko apua viestinnässä? Tutustu asiantuntijoihimme ja ota yhteyttä!
