Pauliina Savola 21.12.2021 16:28

Johtaja – oletko vastuunkantaja vai leipäsaarnaaja?

Yksikään yritys ei ole voinut välttyä vastuullisuustematiikalta viime vuosina. Toisia teema innostaa, toisia haukotuttaa: taas yksi uusi trendihumppa. Jos vastuullisuus kuulostaa mielestäsi taas yhdeltä höpsötykseltä, pyydän hetken aikaasi ja kerron, miksi vastuullisuuden tulisi olla osa jokaisen yrityksen strategiaa ja käytännön konkreettista työtä.

Jokaisen yrityksen ytimestä on mahdollista kaivaa vastuullisuuden aihiot. Vastuullisuustoiminta on syytä rakentaa yrityksen tarkoituksen varaan: miksi yritys on perustettu, tai miksi se on olemassa – miten liiketoiminta kytkeytyy sitä ympäröivään yhteiskuntaan ja sitä kautta suurempaan kuvaan. Ydintä tarkastelemalla toiminnan suhteuttaminen vastuullisuustoimintaan helpottuu merkittävästi, eikä ajatuskaan tunnu enää vieraalta.

Tavallaan vastuullisuus on palaamista aikaan, jolloin vastuulla oli siihen pitkäjänteisesti sitoutuneet kasvot. Aikoinaan vastuullista liiketoimintaa edusti patruunakulttuuri, jossa tehtaan omistajajohtaja kantoi vastuuta paitsi yrityksen toiminnasta, myös työntekijöidensä ja koko sitä ympäröivän yhteisön hyvinvoinnista.

Kompleksisessa nyky-yhteiskunnassa vastuullisuus sisältää edelleen patruunakulttuurin ajatuksen pitkäjänteisestä vastuusta. Nyt pitkäjänteisen vastuullisuuden on tunnuttava myös lyhyiden palkkajohtajapestien arjessa. Katse on suunnattava kauemmas: globaaleihin hankintaketjuihin ja ympäristövaikutusten ymmärryksen lisäännyttyä myös ekologiseen kestävyyteen, ja välitöntä toimintaympäristöä laajemmalle kurottaviin sidosryhmiin. Johtajuuden näkökulmasta kyse on siitä, oletko vastuunkantaja vai leipäsaarnaaja.

Teeman tärkeys on tunnustettu. Samalla FIBSin yritysvastuu 2021 -tutkimus hämmentää. Toimitusjohtajista 69 % arvioi vastuullisuuden olevan oman yrityksensä kannalta erittäin tärkeää, mutta kuitenkin vain 43 % kertoo antavansa vastuullisuusammattilaisten näkemyksille suurta painoarvoa. Vähän kuin todettaisiin, että liiketoiminnan kasvattaminen on äärimmäisen tärkeää, mutta painoarvoa ei annettaisi liiketoimintajohtajan näkemyksille.

Mutta muutos on täällä, ja sitä ajaa neljä ajankohtaista kokonaisuutta:

 

1. Meillä on vain yksi maapallo

Kulunut mutta aina yhtä käyttökelpoinen toteamus on J.K. Paasikiven itsenäisyyspäivän puheesta poimittu sitaatti: ”Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen”.

Ei liene epäselvää, että lähitulevaisuudessa meidän on ratkaistava merkittäviä, kinkkisiä ja globaaleja haasteita: ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden hupeneminen, maaperän köyhtyminen ja metsäkato ovat vain osa ekologista ongelmavyyhtiä, jonka juuret ovat kestämättömässä kulutuskulttuurissa. Vastuullisuus on noussut vahvasti myös yrityskentän keskusteluun viime vuosina.

Se on hyvä, mutta vanhaa lausuntojargonia hyödyntääkseni: Toimenpiteet ovat oikeansuuntaisia, mutta riittämättömiä. Ilmastonmuutos on tärkeä ja se on saanut paljon tilaa myös keskusteluissa. Yhtä tärkeitä teemoja ovat biodiversiteetti, puhtaan veden saatavuus tai ihmisoikeudet, jotka ovat jääneet ilmastonmuutoksen varjoon.

Voisin referoida vuoden 2021 alussa julkaistua taloustieteen professori Partha Dasguptan raporttia biodiversiteetin näkökulmasta tai jo kaksi vuotta sitten tehtyä Financial Timesin julistusta talousjärjestelmän resetoinnista tai ilmastopaneeli IPCC:n viimeisintä raporttia.

Raskaan faktamätkinnän sijaan olennaisempaa on kysyä kysymys: Mikä on visionne? Mikä on se pitkän tähtäimen suunnitelma, jolla toimintanne asettuu kestävän kehityksen raameihin?

Inspiraatiota voi ottaa vaikka John F. Kennedyn puheesta, jolla hän asetti tavoitteen Yhdysvaltain avaruusohjelmalle.


“We choose to go to the Moon in this decade and do the other things, not because they are easy, but because they are hard, because that goal will serve to organize and measure the best of our energies and skills, because that challenge is one that we are willing to accept, one we are unwilling to postpone, and one which we intend to win, and the others, too.“

Helppoa? Ei. Kunnianhimoista? Kyllä. Inspiroivaa? Erittäin. Mahdollista? Sisulla ja draivilla ehdottomasti. Paitsi että Kennedyn tavoite on kohtuullisen hyvin muotoiltu SMART-mittari, suurin muutos lienee tämä: katse on nostettava kvartaaleista paljon, paljon pidemmälle. Muutoksen on oltava kokonaisvaltainen.

Haasteiden mittakaava huimaa, mutta samalla ne luovat uusia liiketoimintamahdollisuuksia globaalilla tasolla. Aiemmin mainitun painotuoreen FIBS:in raportin mukaan harva kertoo tarjoavansa ratkaisuja globaaleihin ongelmiin, ja alle 10 prosentille vastuullisuus on merkittävä innovoinnin ja kehittämistyön lähtökohta. Tilaa tulijoille on siis rutkasti!

Ja kääntäen: liiketoimintamahdollisuudet heittävät häränpyllyä, jos emme ota tavoitteita tosissaan. Jotta ihmiskunnalla on maapallo, jolla asua myös sadan vuoden päästä, on selvää, että talkoisiin tarvitaan kaikkia valtioista yrityksiin ja kansalaisiin.

 

2. Maailmanpolitiikka tulee arkeen

Globaalin yhteistyön näkökulmasta tärkein kehikko lienee Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet eli Agenda 2030. Agenda 2030 pyrkii kestävään kehitykseen niin talouden, ihmisten hyvinvoinnin kuin ympäristönkin kannalta. Kaiken keskiössä on äärimmäisen köyhyyden poistaminen.

Vuonna 2015 sovitut 17 tavoitetta määrittävät joka ikisen maan sitoumukset saavuttavat kestävän kehityksen tavoitteet vuoteen 2030 mennessä. Esimerkiksi Suomessa hallitusohjelma on rakennettu ilmiöpohjaisesti Agenda 2030-periaatteille. Valtioneuvoston kanslian alaisuudessa toimiva kestävän kehityksen toimikunta on valmistellut kansallista Agenda2030 tiekarttaa, jonka on joulukuussa 2021 loppusuoralla. Tiekartta on koko yhteiskunnan suunnitelma kaikkien Agenda2030:n tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Europan unioni on monessa mielessä suunnannäyttäjä mitä tulee kuluttajasuojaan, ihmisoikeuksiin, kiertotalouteen ja ilmastotavoitteisiin. EU:n tavoitteena on muuttaa vihreän kehityksen ohjelman Green Dealin avulla koko Unioni ekologisesti ja sosiaalisesti kestäväksi taloudeksi. Laaja paketti koskee niin maataloutta, energia-asioita, liikennettä, rahoituskysymyksiä, teollisuutta kuin EU:n ulkosuhteitakin.

Ohjelman tärkeä osa on  maaliskuussa 2020 julkaistu EU:n uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma. Siinä tavoitellaan siirtymää kiertotalouteen, mitä kautta halutaan edistää hiilineutraaliutta, pysäyttää luontokatoa ja vahvistaa kilpailukykyä.  

EU:ssa on parhaillaan vireillä kestävän tuotepolitiikan uudistus, jonka tavoitteena on luoda kestäviä, korjattavia ja kierrätettäviä tuotteita suosiva toimintaympäristö. Yksi merkittävimmistä toimista on ekosuunnitteludirektiivin laajentaminen, mikä tarkoittaa kestävyysperiaatteiden määrittämistä eri tuoteryhmille. Muutos tulee koskeman ensin elektroniikka ja ICT-laitteita. Tavoitteena on pidentää tuotteiden elinkaarta.

Yrityksille merkityksellinen on myös EU-parlamentin tämän vuoden maaliskuussa antama yritysvastuulakia koskevan päätöslauselma. Parlamentin päätöslauselman mukaan yritysvastuulain tulee koskea kaikkia toimialoja ja sitä voidaan soveltaa kaikenkokoisiin yrityksiin. Yritysvastuu kattaa niin ihmisoikeuksien noudattamisen, ympäristön suojelun kuin hyvät hallintotavat. Lain ydin on se, että yrityksiltä vaaditaan ihmisoikeuksia kunnioittavaa huolellisuusvelvoitetta.

EU-taksonomia, eli EU:n kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä, on EU:n työkalu, jolla voidaan suunnitella siirtymistä vähähiiliseen, joustavaan ja resurssitehokkaaseen talouteen. EU:n taksonomia-asetus koskee sekä EU:n jäsenvaltioita että rahoitusmarkkinoilla toimivia ja suuria yrityksiä, joiden on toimitettava taloudelliset tiedot direktiivin mukaisesti.

Suomessa ETLA on selvitellyt ICT-alan päästöjä. Joidenkin arvioiden mukaan ICT-sektorin päästöt voivat kattaa vuonna 2040 pahimmassa tapauksessa jopa 14 prosenttia kaikista maailman kasvihuonekaasupäästöistä. IT-ala on tähän asti ollut yllättävänkin näkymätön tässä keskustelussa, mutta tuskin enää kauaa. Digitalisaatiokaan ei ole ratkaisu kaikkeen vaan saattaa jopa kasvattaa kasvihuonepäästöjä.

Vastuullisuus ja kestävän kehityksen kansainvälinen politiikkakehikko kietoutuvat erottamattomasti yhteen.



3. Vastuullisuus sitouttaa

Länsimaiden työmarkkinoita ravistelee historiallisen suuri irtisanoutumisten aalto. Yhdysvalloissa se on saanut jo nimenkin The Great Resignation. Syitä vielä arvaillaan, mutta taustalla vaikuttanee koronapandemian aiheuttama arvopohdinta, joka on saanut monen miettimään oman työn mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. Sama keskustelu on käynnissä myös Suomessa. Yksi vilkaisu LinkedInin suuntaan vahvistaa anekdotaalisesti sen, mistä lehdet kirjoittavat: moni vaihtaa työpaikka, jopa uraa.

Samalla työn merkityksellisyyden kaipuu on pidemmän ajan trendi, joka on rantautunut työpaikoille uuden sukupolven mukana. Työelämä on muuttunut: työstä haetaan merkityksiä, sillä rakennetaan identiteettiä.

Monelle on tärkeää, että työantajan arvomaailma puhuttelee myös henkilökohtaisesti. Kaikki eivät halua olla puunhalaajia tai aktivisteja, mutta yhä useammalle on tärkeää, että työnantaja pitää huolta niin työntekijöistään, ympäristöstä kuin siitä, ettei tuotantoprosessissa poljeta ihmisoikeuksia tai suljeta silmiä väärinkäytösten mahdollisuudelta.

Kuinka yritykset voivat sitten vastata merkityksellisyyden kaipuuseen? Yksi vastaus on vastuullisuus.

Se tarkoittaa sitä, että vastuullisuuden on oltava mukana arjen käytännöissä: arvot on elettävä tosiksi. Jos yrityksen arvoihin paalutetaan rohkeus, mutta vaikeat kysymykset lakaistaan maton alle, eivät arvot toteudu arjessa. Jos arvoissa on reiluus mutta henkilöstön palkkauksessa on perusteettomia erovaisuuksia, on reiluus sana, jolla voi pyyhkiä lattiaa. Organisaation maine ja brändi ovat kiinteässä yhteydessä siihen, että se tekee vastuullisia asioita.

Arvoristiriita onkin erinomainen keino ylläpitää henkilöstön vaihtuvuutta. Sen sijaan vastuullisuus sitouttaa työntekijöitä – aivan kuin se teki patruunakulttuurin aikoihin.


4. Boostia kilpailukyvlle

Sokerina pohjalla: Vastuullisuus on osa yrityksen kilpailukykyä. Jos vastuullisuudesta haluaa itselleen kilpailutekijän, ei minimistandardien täyttäminen enää riitä. Eikä se aina ole edes liiketoiminnan näkökulmasta paras vaihtoehto.

Rakenteellisen muutoksen aallokossa on fiksumpaa olla edelläkävijäporukassa. Muutos pakolla on aina kivuliaampaa kuin etukenossa ja omilla ehdoilla.

Yhä useampi sijoittaja haluaa sijoittaa rahansa kohteisiin, jotka koetaan vastuullisiksi. Esimerkiksi S-pankki uskoo hiiliviljelyn tulevaisuuteen sijoituskohteena. Kuluttajien arvotutkimuksissa vastuullisuus nousee selkeästi esiin. On yrityksen etu, jos se pystyy kertomaan luotettavasti, ymmärrettävästi ja avoimesti omasta työstään vastuullisena yrityksenä.

Eikä siinä vielä kaikki. Oxfordin yliopiston tekemässä kokoomatutkimuksessa huomattiin, että täsmälliset vastuullisuuskäytännot tuottavat myös parempaa liiketulosta. Samaa viestiä kertoo Nordean selvitys: parhaimman ESG (environmental, social, governance) -luokituksen saaneiden yritysten tuotto ja osakkeen arvo ovat olleet selvästi korkeampia kuin alhaisemman luokituksen yrityksillä.

Trendihumppaako siis? Ei, vaan mitä suurimmissa määrin fiksua liiketoimintaa, kunhan muistaa, että vastuullisuus ei koskaan saa olla vain sanahelinää, eikä markkinoinnin ja viestinnän kainalokeppi vailla konkretiaa ja kykyä nähdä metsä puilta. Kuinka välttyä siltä? Siitä voit lukea blogin seuraavassa osassa.

 

Haluatko lukea ajankohtaisista aiheista lisää? Tilaa uutiskirjeemme, niin tiedät mistä puhutaan!