Pääministeri Sanna Marinin ympärillä on lainehtinut jatkoilta kuvatun videomateriaalin julkitulon jälkeen. Valtakunnallisista medioista aina Tor-verkkoon asti on kohistu Marinin tai hänen seurueensa spekuloidusta huumeiden käytöstä. Toimiko perinteinen media vallan vahtikoirana? Entä palveliko uutisointi yhteiskuntaa ja demokratiaa?
Journalismin tutkimus kuvaa journalismia ajankohtaiseksi ja faktoihin perustuvaksi joukkoviestinnäksi. Journalismi eroaa muusta viestinnästä siinä, että suuren yleisön on voitava luottaa journalistien keräävän ja julkaisevan paikkansapitävää tietoa. Sen vuoksi on yhteiskunnallisesti merkittävää, jos Suomen suosituimpiin kuuluvat uutismediat, kuten Iltalehti, Ilta-Sanomat ja Helsingin Sanomat, kertovat tai vähintäänkin vihjaavat pääministerin bilettäneen huumeisiin vihjaavan ”jauhojengin” kanssa.
Ensimmäisenä mieleen nousee kysymys: mitä jauhojengi tai jauho oikein tarkoittaa? Googlen suomenkielinen haku ei antanut termille kahta päivää vanhempia tuloksia (ryhdyin googlaamaan asiaa 20.8.2022 aamulla). Urbaani sanakirjakin on saanut termin kokoelmiinsa vasta 18.8.2022. Sanalle ”jauho” on lisätty samaan paikkaan vuonna 2018 määritelmä, jonka mukaan se voi tarkoittaa piristeitä tai stimulantteja.
Jauhojengin merkitys ja sen yhdistäminen huumeisiin syntyi siis ihmisten omissa päissä ja otsikoissa. Toki huhutaan, että Ylilauta-sivuston trollaajilla olisi lusikkansa mukana tässä sopassa. Tärkeintä ei kuitenkaan ole se, mihin sanat jauho tai jauhojengi viittaavat, vaan se, miksi ihmeessä ammattitaitoiset journalistit ja kokonaiset toimitukset lähtivät levittämään spekulaatioita huumeidenkäytöstä?
Vallan vahtikoira ei haukkunut, vaan pissasi matolle.
Journalismi ei ole yksiselitteistä faktojen kertomista. Käsitys journalismin faktapohjaisuudesta on laaja, kun lasketaan kaikki journalismin juttutyypit mukaan, eli kaikki uutisartikkeleista mielipiderikkaimpiin kolumneihin asti. Silti totuus ja fakta ovat vahvoja attribuutteja, joita journalismiin liitetään. Niiden avulla vapaa lehdistö ansaitsee paikkansa demokraattisen yhteiskunnan vallan vahtikoirana ja sananvapauden takaajana.
Journalistit nojaavat työssään pääsääntöisesti maalaisjärkeen ja yleiseen käsitykseen totuudesta. Täydellistä ja kattavaa totuutta harvemmin pystytään välittämään, mutta vastuullinen journalismi lähestyy sitä poistamalla yhtälöstä esimerkiksi vähemmän todennäköisiä selityksiä. Hyvä journalistinen totuus tarkoittaisi kaikista mahdollisuuksista sitä todennäköisintä.
Suomalaista journalismia pidetään maailman mittakaavassa erittäin luotettavana, itseään korjaavana ja eettisesti korkealaatuisena. Sillä on pitkä perinne yhteiskuntamme demokratian vahvistajana, ja sillä on merkittävä tehtävä vallan vahtikoirana. Olemme tottuneet siihen, että journalismi valvoo yhteiskunnallista päätöksentekojärjestelmää ja päättäjiä. Näin se palvelee sekä järjestelmän toimintaa että sen uskottavuutta.
Journalismi pitää myös yhteiskunnan eri toimijat tietoisina tapahtumista ja asioista, jotka vaikuttavat meihin yksilöinä ja yhdessä. Journalismin asema neljäntenä valtiomahtina on aivan keskeinen demokratian näkökulmasta. Se vaatii journalisteilta jatkuvaa lainsäädännön, hallinnon ja tuomioiden oikeudenmukaisuuden sekä riippumattomuuden seurantaa.
Pääministerin toiminnan seuraaminen ja siitä raportoiminen on vapaan journalismin merkittävin tehtävä. Pääministerin toimintakyvyn seuraaminen on selviö, mutta on kuitenkin täysin eri asia uutisoida, että pääministeri käyttäisi huumeita – ellei siitä ole vedenpitäviä todisteita. Joku voisi jopa puhua kunnianloukkauksesta.
Journalistit ja uutistoimitukset ovat kasvavan paineen alla
Internetin ja sosiaalisen media myötä kansalaisten tiedon hankinta on muuttunut: lähes jokaisella on väylä löytää rajattomasti tietoa verkosta. Samalla toimitettujen medioiden mainossisällön väheneminen ja taloudellisen tilanteen heikentyminen ovat saaneet monet uutishuoneet ja toimittajat seuraamaan yleisömittareita, kuten tykkäyksiä, klikkauksia ja jakoja, aiempaa tarkemmin. Uutisia tehdään siis samalla periaatteella kuin somepostauksia: mitä enemmän tykkäyksiä ja näkyvyyttä, sitä parempi.
Tämä tarkoittaa sitä, että toimittajien odotetaan tuottavan sisältöä, jonka pariin yleisöä on helppo ohjata, sillä sisältöjen houkuttelevuus on myös entistä suoremmin kytköksissä median määrärahoihin. Pyrkiessään pysymään jatkuvan ja kiihtyvän somevirran tahdissa, toimittajien on oltava useamman aiheen ja jutun kimpussa samanaikaisesti. Kohtuuton yhtälö aiheuttaa paineita – ja virhearviointeja.
Journalismi ei voi toimia samoin kuin sosiaalinen media, jossa mielipiteet, trollaus ja tunteiden vuoristorata sokaisevat vauhdillaan. Journalismin tehtävä ei ole juosta kilpaa katteettomien kohujen kanssa, sen on otettava aikaa faktojen tarkistamiseen ja totuudessa pysymiseen.
Jauhojengi-casessa näin ei tapahtunut. Long Playn uutispäällikkö Anu Silfverbergin sanoin, on vaikea kuvailla eilistä [torstai 18.8.2022] uutispäivää millään muulla termillä kuin onneton sotku.
Tämä teksti on saanut inspiraatiota seuraavista lähteistä:
Jauhojengi-aiheinen uutisointi
Long Playn perjantaikirje
Suvi Auvisen blogi
Pro gradu -tutkielma: Katso kuvat, tiesitkö tätä? Klikkijournalismin anatomia.
Cisionin blogi
Muokattu 23.8.2022 klo 08.07: Tekstin ingressistä on poistettu maininta "Flow-festivaalien jatkoilta", sillä kyseessä eivät olleet Flow-festivaalien jatkot.
Haluaisitko saada viestintäskenen tuoreimmat kuulumiset ja uutiset suoraan sähköpostiisi? Tilaa uutiskirjeemme!
