Jason Ward 4.4.2024 11:08

Hyvä syy – podcast-menestys riippuu usein siitä, osaako tuotantotiimi vastata yhteen yksinkertaiseen kysymykseen

Pian kahden vuoden virstanpylvään saavuttavan Netprofile-taipaleeni varrelle on siunaantunut muutamia asiakkaidemme kanssa toteutettuja podcast-projekteja, joiden parissa minulla on ollut ilo ja kunnia touhuta suhteellisen monenkirjavissa rooleissa käsikirjoittajasta miksaajaan asti. 

Viimeisimmissä podihankkeissamme olen toiminut myös tunnusmusiikit tehtailevana sävellyskynän jatkeena. Rooli on minulle rakas, mutta myös avartava. Sen kautta olen toistuvasti päätynyt mietiskelemään podcastien sielunelämää sekä sitä, mikä niiden suunnittelussa menee yritysmaailmassa(kin) usein petollisen helposti mönkään. 

Suuntaviivat eivät ole tahroja paperilla 

Podcastien nousukiidon myötä kentälle on ilmestynyt toimijoita, joista yllättävän moni tuntuu olevan valmis toteamaan, että formaatilla menestymisen lukkoon käy yhdenlainen avain. Kaikella kunnioituksella: höpön löpöt. Se on kuin väittäisi, että tauluja halutaan katsoa vain tietynlaisissa kehyksissä. 

Podcastin sukseen salaisuus ei ole alle 12 sekunnin musiikki-intro, millintarkasti manikyroitu käsikirjoitus tai julkkisjuontaja. Varustautumalla yhdellä tai kaikilla edellä mainituilla eväillä toki sijaa hengentuotokselleen paremmat edellytykset menestyä, mutta varman pantiksi niistä ei ole.  

Vaan jos uskoo sanomaansa ja välittää siitä, että se tavoittaa muita korvapareja, varpaat on aseteltu oikealle tielle. Tällöin on helpompi hahmottaa otsikossa mainittu hyvä syy: sisältö vastaa kysymykseen nimeltä miksi. 

Kun podcastin tekijöillä on sanottavaa, osaavasti ja ammattitaidolla suunniteltu rakenne auttaa sisältöä esiintymään edukseen. Ilman sanottavaa podcastin rakennesuunnitelmalla on yhtä paljon arvoa kuin tyhjillä kehyksillä. 

Kartaksi riittää kohde, matkaevääksi tarvitaan tarkoitus 

Podcastien operatiivisen työn polttoaine koostuu samoista kahdesta ainesosasta kuin ammattitason luova työ yleensäkin: mitä ollaan tekemässä (1) ja missä ajassa asiat tulee saattaa omalta pöydältä eteenpäin (2). Keskeinen osa toteuttajan roolia on kyky määritellä parhaan mahdollisen lopputuloksen takaava sekoitussuhde. 

Yksi plus kaksi. Se on sitä kuuluisaa sisällöntuotantoa se. 

Onkin tärkeää, että tekemisellä on suuntaviivat, jotta punainen lanka pysyy näkyvissä ja seurattavissa. Viivapiirros puolestaan tarvitsee kaksi asiaa täyttääkseen tarkoituksensa: kohteen ja syyn sille, miksi suuntaviivat ylipäätään piirretään esiin. 

Olen säveltäjänä tarvittaessa melko nopea ja liikkeissäni johdonmukainen, mutta notkeus syntyy ymmärryksestä ja sisälukutaidosta. Luovaan työhön sovellettavasta näkökulmasta siihen, miksi tälle tielle on haluttu lähteä. Avainsana on sovellettavuus: kartalla näkyy Rooman sijainti, mutta tie sinne vaatii (ja sallii) omaehtoista navigointia. 

Ajankäytön tehokkuutta ja ilmaisun monimuotoisuutta sääntelee ensisijaisesti se, kuinka tyhjentävästi motiivin kysymykseen on onnistuttu vastaamaan. Ei vain siihen, että mihin ollaan menossa, vaan miksi sinne ollaan matkalla. Kun tämä tiedetään, matkan varrella eteen etsiytyvillä asioilla on tapana loksahtaa kohdilleen. 

Saattaa kuulostaa naiivilta, mutta tiedän mistä puhun. 

Tusina vuotta, eikä suotta 

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 12 auringon kiertoa siitä, kun rakkaana harrastuksena aloittamamme videopeliaiheisen Nelinpeli-podcastin ensimmäinen jakso kajahti eetteriin. En totea tätä paukutellakseni henkseleitäni – en ainakaan ensisijaisesti – vaan alleviivatakseni sitä, että olen kahlannut podcast-altaan syvässä päässä kauan, kauan ennen kuin siitä tuli muotia. Kun juhliin saapuu liian aikaisin, rakenteisiin ehtii tutustua kattavasti ennen kuin näkökenttä ruuhkautuu sisään ahtautuvasta juhlaväestä. 

Edelleen samalla nollabudjetilla porskuttava harrastepodimme on yhä Suomen suosituimpia nörttipuuhiin keskittyviä äänitorvia, mutta pitkää taivalta huomionarvoisempaa on mielestäni se, että suosio on saavutettu tavalla, joka on suorassa ristiriidassa kaikkien nykypäivän podcast-viisauksien kanssa. Mikäli tietäjiksi itseään tituleeraavilta kysytään, olemme alusta lähtien tehneet kaiken väärin. 

Se voi olla ihan totta. Yhden asian teimme kuitenkin alusta pitäen oikein: osasimme kertoa yleisöllemme, toisillemme ja itsellemme, mikä oli podcastimme olemassaolon syy. Miksi halusimme lähteä tälle tielle ja laittaa podcast-bileissä jalalla koreasti, vaikka juhlatila ammotti autiouttaan. Ja tiedättekös mitä – sehän riitti. 

Siitä eteenpäin asioilla on ollut tapana loksahtaa kohdilleen. 

Jatketaan juttua tuonnempana vaikkapa podcastien menestyksen mittareista – niistäkin minulla piisaisi jokunen sana sanottavaksi. Sitä odotellessa otahan yhteyttä, niin aletaan yhdessä miettiä hyvää syytä luoda yrityksellesi oma podcast.